issuttaa

Ingrian

Etymology

From istua (“to sit”) +‎ -ttaa. Akin to Finnish istuttaa and Estonian istutada.

The sense "to put in jail" is a semantic loan from Russian посадить (posaditʹ).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈisːutːɑː/, [ˈis̠ːətːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈisːutːɑː/, [ˈiʃːutːɑː]
  • Rhymes: -isːutːɑː
  • Hyphenation: is‧sut‧taa

Verb

issuttaa

  1. (transitive) to plant
  2. (transitive) to put, place
  3. (transitive) to hit, strike
  4. (transitive) to put in jail

Conjugation
Conjugation of issuttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular issutan en issuta 1st singular oon issuttant, oon issuttanut en oo issuttant, en oo issuttanut
2nd singular issutat et issuta 2nd singular oot issuttant, oot issuttanut et oo issuttant, et oo issuttanut
3rd singular issuttaa ei issuta 3rd singular ono issuttant, ono issuttanut ei oo issuttant, ei oo issuttanut
1st plural issutamma emmä issuta 1st plural oomma issuttanneet emmä oo issuttanneet
2nd plural issutatta että issuta 2nd plural ootta issuttanneet että oo issuttanneet
3rd plural issuttaat1), issuttavat2), issutettaa evät issuta, ei issuteta 3rd plural ovat issuttanneet evät oo issuttanneet, ei oo issutettu
impersonal issutettaa ei issuteta impersonal ono issutettu ei oo issutettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular issutin en issuttant, en issuttanut 1st singular olin issuttant, olin issuttanut en olt issuttant, en olt issuttanut
2nd singular issutit et issuttant, et issuttanut 2nd singular olit issuttant, olit issuttanut et olt issuttant, et olt issuttanut
3rd singular issutti ei issuttant, ei issuttanut 3rd singular oli issuttant, oli issuttanut ei olt issuttant, ei olt issuttanut
1st plural issutimma emmä issuttanneet 1st plural olimma issuttanneet emmä olleet issuttanneet
2nd plural issutitta että issuttanneet 2nd plural olitta issuttanneet että olleet issuttanneet
3rd plural issuttiit1), issuttivat2), issutettii evät issuttanneet, ei issutettu 3rd plural olivat issuttanneet evät olleet issuttanneet, ei olt issutettu
impersonal issutettii ei issutettu impersonal oli issutettu ei olt issutettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular issuttaisin en issuttais 1st singular olisin issuttant, olisin issuttanut en olis issuttant, en olis issuttanut
2nd singular issuttaisit, issuttaist1) et issuttais 2nd singular olisit issuttant, olisit issuttanut et olis issuttant, et olis issuttanut
3rd singular issuttais ei issuttais 3rd singular olis issuttant, olis issuttanut ei olis issuttant, ei olis issuttanut
1st plural issuttaisimma emmä issuttais 1st plural olisimma issuttanneet emmä olis issuttanneet
2nd plural issuttaisitta että issuttais 2nd plural olisitta issuttanneet että olis issuttanneet
3rd plural issuttaisiit1), issuttaisivat2), issutettais evät issuttais, ei issutettais 3rd plural olisivat issuttanneet evät olis issuttanneet, ei olis issutettu
impersonal issutettais ei issutettais impersonal olis issutettu ei olis issutettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular issuta elä issuta 2nd singular oo issuttant, oo issuttanut elä oo issuttant, elä oo issuttanut
3rd singular issuttakkoo elköö issuttako 3rd singular olkoo issuttant, olkoo issuttanut elköö olko issuttant, elköö olko issuttanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural issuttakkaa elkää issuttako 2nd plural olkaa issuttanneet elkää olko issuttanneet
3rd plural issuttakkoot elkööt issuttako, elköö issutettako 3rd plural olkoot issuttanneet elkööt olko issuttanneet, elköö olko issutettu
impersonal issutettakoo elköö issutettako impersonal olkoo issutettu elköö olko issutettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular issuttanen en issuttane
2nd singular issuttanet et issuttane
3rd singular issuttannoo ei issuttane
1st plural issuttanemma emmä issuttane
2nd plural issuttanetta että issuttane
3rd plural issuttannoot evät issuttane, ei issutettane
impersonal issutettanoo ei issutettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st issuttaa present issuttava issutettava
2nd inessive issuttaes past issuttant, issuttanut issutettu
instructive issuttaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (issuttakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative issuttammaa
inessive issuttamas
elative issuttamast
abessive issuttamata
4th nominative issuttamiin
partitive issuttamista, issuttamist

Synonyms

Derived terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 95
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.