villata

Ingrian

Etymology

From villa (“wool”) +‎ -ta. Akin to Votic villõtõ.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋilːɑtɑ/, [ˈʋiɫːət]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋilːɑtɑ/, [ˈʋiɫːɑd̥ɑ]
  • Rhymes: -ilːɑt, -ilːɑtɑ
  • Hyphenation: vil‧la‧ta

Verb

villata

  1. (transitive, usually atelic) to pull (by the hair or tail)
    Durakat pojat miun klaassaas ain villajaat tyttölöjä.
    Stupid boys in my class are always pulling the hair of girls.

Conjugation
Conjugation of villata (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular villaan en villaa 1st singular oon villant, oon villannut en oo villant, en oo villannut
2nd singular villaat et villaa 2nd singular oot villant, oot villannut et oo villant, et oo villannut
3rd singular villajaa ei villaa 3rd singular ono villant, ono villannut ei oo villant, ei oo villannut
1st plural villaamma emmä villaa 1st plural oomma villanneet emmä oo villanneet
2nd plural villaatta että villaa 2nd plural ootta villanneet että oo villanneet
3rd plural villajaat1), villaavat2), villataa evät villaa, ei villata 3rd plural ovat villanneet evät oo villanneet, ei oo villattu
impersonal villataa ei villata impersonal ono villattu ei oo villattu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular villaisin en villant, en villannut 1st singular olin villant, olin villannut en olt villant, en olt villannut
2nd singular villaisit, villaist1) et villant, et villannut 2nd singular olit villant, olit villannut et olt villant, et olt villannut
3rd singular villais ei villant, ei villannut 3rd singular oli villant, oli villannut ei olt villant, ei olt villannut
1st plural villaisimma emmä villanneet 1st plural olimma villanneet emmä olleet villanneet
2nd plural villaisitta että villanneet 2nd plural olitta villanneet että olleet villanneet
3rd plural villaisiit1), villaisivat2), villattii evät villanneet, ei villattu 3rd plural olivat villanneet evät olleet villanneet, ei olt villattu
impersonal villattii ei villattu impersonal oli villattu ei olt villattu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular villajaisin en villajais 1st singular olisin villant, olisin villannut en olis villant, en olis villannut
2nd singular villajaisit, villajaist1) et villajais 2nd singular olisit villant, olisit villannut et olis villant, et olis villannut
3rd singular villajais ei villajais 3rd singular olis villant, olis villannut ei olis villant, ei olis villannut
1st plural villajaisimma emmä villajais 1st plural olisimma villanneet emmä olis villanneet
2nd plural villajaisitta että villajais 2nd plural olisitta villanneet että olis villanneet
3rd plural villajaisiit1), villajaisivat2), villattais evät villajais, ei villattais 3rd plural olisivat villanneet evät olis villanneet, ei olis villattu
impersonal villattais ei villattais impersonal olis villattu ei olis villattu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular villaa elä villaa 2nd singular oo villant, oo villannut elä oo villant, elä oo villannut
3rd singular villatkoo elköö villatko 3rd singular olkoo villant, olkoo villannut elköö olko villant, elköö olko villannut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural villatkaa elkää villatko 2nd plural olkaa villanneet elkää olko villanneet
3rd plural villatkoot elkööt villatko, elköö villattako 3rd plural olkoot villanneet elkööt olko villanneet, elköö olko villattu
impersonal villattakkoo elköö villattako impersonal olkoo villattu elköö olko villattu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular villannen en villanne
2nd singular villannet et villanne
3rd singular villannoo ei villanne
1st plural villannemma emmä villanne
2nd plural villannetta että villanne
3rd plural villannoot evät villanne, ei villattane
impersonal villattannoo ei villattane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st villata present villaava villattava
2nd inessive villatees past villant, villannut villattu
instructive villaten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (villatkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative villaamaa
inessive villaamaas
elative villaamast
abessive villaamata
4th nominative villaamiin
partitive villaamista, villaamist

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 667

Italian

Noun

villata f (plural villate)

  1. village

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.