kantaa

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kantadak, from Proto-Uralic *kanta-.[1]

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑntɑːˣ/, [ˈkɑ̝n̪t̪ɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑntɑː
  • Syllabification(key): kan‧taa

Verb

kantaa

  1. (transitive) to carry, bear
  2. (intransitive) to carry, be carried, reach (e.g. of sound or noise)
    Tytön huuto kantoi kauas.
    The scream of the girl reached far.
  3. (transitive, usually atelic) to wield
  4. (transitive) to bear, (can) support
    Jää kantaa jo auton.
    The ice can already support a car.
  5. (transitive, usually atelic, of clothing) to wear
  6. (transitive, of a tax) to levy, cess, collect
  7. (transitive, usually atelic) to bear (produce or yield something, such as fruit or crops)
  8. (transitive, usually atelic, of an animal) to bear, be pregnant (with)
  9. (law) to bring, act as a plaintiff
Conjugation
Inflection of kantaa (Kotus type 56*J/kaivaa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kannan en kanna 1st sing. olen kantanut en ole kantanut
2nd sing. kannat et kanna 2nd sing. olet kantanut et ole kantanut
3rd sing. kantaa ei kanna 3rd sing. on kantanut ei ole kantanut
1st plur. kannamme emme kanna 1st plur. olemme kantaneet emme ole kantaneet
2nd plur. kannatte ette kanna 2nd plur. olette kantaneet ette ole kantaneet
3rd plur. kantavat eivät kanna 3rd plur. ovat kantaneet eivät ole kantaneet
passive kannetaan ei kanneta passive on kannettu ei ole kannettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kannoin en kantanut 1st sing. olin kantanut en ollut kantanut
2nd sing. kannoit et kantanut 2nd sing. olit kantanut et ollut kantanut
3rd sing. kantoi ei kantanut 3rd sing. oli kantanut ei ollut kantanut
1st plur. kannoimme emme kantaneet 1st plur. olimme kantaneet emme olleet kantaneet
2nd plur. kannoitte ette kantaneet 2nd plur. olitte kantaneet ette olleet kantaneet
3rd plur. kantoivat eivät kantaneet 3rd plur. olivat kantaneet eivät olleet kantaneet
passive kannettiin ei kannettu passive oli kannettu ei ollut kannettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kantaisin en kantaisi 1st sing. olisin kantanut en olisi kantanut
2nd sing. kantaisit et kantaisi 2nd sing. olisit kantanut et olisi kantanut
3rd sing. kantaisi ei kantaisi 3rd sing. olisi kantanut ei olisi kantanut
1st plur. kantaisimme emme kantaisi 1st plur. olisimme kantaneet emme olisi kantaneet
2nd plur. kantaisitte ette kantaisi 2nd plur. olisitte kantaneet ette olisi kantaneet
3rd plur. kantaisivat eivät kantaisi 3rd plur. olisivat kantaneet eivät olisi kantaneet
passive kannettaisiin ei kannettaisi passive olisi kannettu ei olisi kannettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kanna älä kanna 2nd sing. — —
3rd sing. kantakoon älköön kantako 3rd sing. olkoon kantanut älköön olko kantanut
1st plur. kantakaamme älkäämme kantako 1st plur. — —
2nd plur. kantakaa älkää kantako 2nd plur. — —
3rd plur. kantakoot älkööt kantako 3rd plur. olkoot kantaneet älkööt olko kantaneet
passive kannettakoon älköön kannettako passive olkoon kannettu älköön olko kannettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kantanen en kantane 1st sing. lienen kantanut en liene kantanut
2nd sing. kantanet et kantane 2nd sing. lienet kantanut et liene kantanut
3rd sing. kantanee ei kantane 3rd sing. lienee kantanut ei liene kantanut
1st plur. kantanemme emme kantane 1st plur. lienemme kantaneet emme liene kantaneet
2nd plur. kantanette ette kantane 2nd plur. lienette kantaneet ette liene kantaneet
3rd plur. kantanevat eivät kantane 3rd plur. lienevät kantaneet eivät liene kantaneet
passive kannettaneen ei kannettane passive lienee kannettu ei liene kannettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kantaa present kantava kannettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kantaakseni kantaaksemme
2nd kantaaksesi kantaaksenne
3rd kantaakseen
kantaaksensa
 past kantanut kannettu
2nd inessive2 kantaessa kannettaessa agent3 kantama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kantaessani kantaessamme
2nd kantaessasi kantaessanne
3rd kantaessaan
kantaessansa
 negative kantamaton
instructive kantaen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form kantaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive kantamassa —
elative kantamasta —
illative kantamaan —
adessive kantamalla —
abessive kantamatta —
instructive kantaman kannettaman
4th4 verbal noun kantaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kantamaisillani kantamaisillamme
2nd kantamaisillasi kantamaisillanne
3rd kantamaisillaan
kantamaisillansa
Derived terms
adjectives
nouns
verbs

References
  1. Junttila, Santeri, Kallio, Petri, Holopainen, Sampsa, Kuokkala, Juha, Pystynen, Juho, editors (2020–), “kantaa”, in Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja‎ (in Finnish), retrieved 2024-01-01

Further reading

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑ̝n̪t̪ɑ̝ː]
  • Rhymes: -ɑntɑː
  • Syllabification(key): kan‧taa

Noun

kantaa

  1. partitive singular of kanta

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑ̝n̪t̪ɑ̝ː]
  • Rhymes: -ɑntɑː
  • Syllabification(key): kan‧taa

Noun

kantaa

  1. third-person singular present indicative of kantaa

Anagrams

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *kantadak. Cognates include Finnish kantaa and Estonian kanda.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑntɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑntɑː]
  • Rhymes: -ɑntɑː
  • Hyphenation: kan‧taa

Verb

kantaa

  1. (transitive) to carry
  2. (transitive) to be pregnant
Conjugation
Conjugation of kantaa (type 4/antaa, nt-nn gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kannan en kanna 1st singular oon kantant, oon kantanut en oo kantant, en oo kantanut
2nd singular kannat et kanna 2nd singular oot kantant, oot kantanut et oo kantant, et oo kantanut
3rd singular kantaa ei kanna 3rd singular ono kantant, ono kantanut ei oo kantant, ei oo kantanut
1st plural kannamma emmä kanna 1st plural oomma kantaneet emmä oo kantaneet
2nd plural kannatta että kanna 2nd plural ootta kantaneet että oo kantaneet
3rd plural kantaat1), kantavat2), kannetaa evät kanna, ei kanneta 3rd plural ovat kantaneet evät oo kantaneet, ei oo kannettu
impersonal kannetaa ei kanneta impersonal ono kannettu ei oo kannettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular kannoin en kantant, en kantanut 1st singular olin kantant, olin kantanut en olt kantant, en olt kantanut
2nd singular kannoit et kantant, et kantanut 2nd singular olit kantant, olit kantanut et olt kantant, et olt kantanut
3rd singular kantoi ei kantant, ei kantanut 3rd singular oli kantant, oli kantanut ei olt kantant, ei olt kantanut
1st plural kannoimma emmä kantaneet 1st plural olimma kantaneet emmä olleet kantaneet
2nd plural kannoitta että kantaneet 2nd plural olitta kantaneet että olleet kantaneet
3rd plural kantoit1), kantoivat2), kannettii evät kantaneet, ei kannettu 3rd plural olivat kantaneet evät olleet kantaneet, ei olt kannettu
impersonal kannettii ei kannettu impersonal oli kannettu ei olt kannettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kantaisin en kantais 1st singular olisin kantant, olisin kantanut en olis kantant, en olis kantanut
2nd singular kantaisit, kantaist1) et kantais 2nd singular olisit kantant, olisit kantanut et olis kantant, et olis kantanut
3rd singular kantais ei kantais 3rd singular olis kantant, olis kantanut ei olis kantant, ei olis kantanut
1st plural kantaisimma emmä kantais 1st plural olisimma kantaneet emmä olis kantaneet
2nd plural kantaisitta että kantais 2nd plural olisitta kantaneet että olis kantaneet
3rd plural kantaisiit1), kantaisivat2), kannettais evät kantais, ei kannettais 3rd plural olisivat kantaneet evät olis kantaneet, ei olis kannettu
impersonal kannettais ei kannettais impersonal olis kannettu ei olis kannettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular kanna elä kanna 2nd singular oo kantant, oo kantanut elä oo kantant, elä oo kantanut
3rd singular kantakoo elköö kantako 3rd singular olkoo kantant, olkoo kantanut elköö olko kantant, elköö olko kantanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural kantakaa elkää kantako 2nd plural olkaa kantaneet elkää olko kantaneet
3rd plural kantakoot elkööt kantako, elköö kannettako 3rd plural olkoot kantaneet elkööt olko kantaneet, elköö olko kannettu
impersonal kannettakkoo elköö kannettako impersonal olkoo kannettu elköö olko kannettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular kantanen en kantane
2nd singular kantanet et kantane
3rd singular kantanoo ei kantane
1st plural kantanemma emmä kantane
2nd plural kantanetta että kantane
3rd plural kantanoot evät kantane, ei kannettane
impersonal kannettannoo ei kannettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st kantaa present kantava kannettava
2nd inessive kantajees past kantant, kantanut kannettu
instructive kantaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (kantakaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative kantamaa
inessive kantamaas
elative kantamast
abessive kantamata
4th nominative kantamiin
partitive kantamista, kantamist
Derived terms

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑntɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑntɑː/, [ˈkɑntɑː]
  • Rhymes: -ɑntɑː
  • Hyphenation: kan‧taa

Noun

kantaa

  1. inflection of kanta:
    1. partitive singular
    2. illative singular

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 133
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.