kaikertaa

Finnish

Etymology

Possibly a blend of kaihertaa +‎ vaikertaa.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑi̯kertɑːˣ/, [ˈkɑ̝i̯k̟e̞rt̪ɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑikertɑː
  • Syllabification(key): kai‧ker‧taa

Verb

kaikertaa

  1. (rare, dated) to moan
  2. (impersonal, transitive, usually atelic) to bother, trouble (to annoy, disturb, irritate)
    Pelaajia kaikertaa vielä eilinen tappio.
    Yesterday's loss still bothers the players.

Usage notes
  • in the sense "to bother", kaikertaa is a monopersonal verb (out of the personal forms, only the third-person forms are used).

Conjugation
Inflection of kaikertaa (Kotus type 54*K/huutaa, rt-rr gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaikerran en kaikerra 1st sing. olen kaikertanut en ole kaikertanut
2nd sing. kaikerrat et kaikerra 2nd sing. olet kaikertanut et ole kaikertanut
3rd sing. kaikertaa ei kaikerra 3rd sing. on kaikertanut ei ole kaikertanut
1st plur. kaikerramme emme kaikerra 1st plur. olemme kaikertaneet emme ole kaikertaneet
2nd plur. kaikerratte ette kaikerra 2nd plur. olette kaikertaneet ette ole kaikertaneet
3rd plur. kaikertavat eivät kaikerra 3rd plur. ovat kaikertaneet eivät ole kaikertaneet
passive kaikerretaan ei kaikerreta passive on kaikerrettu ei ole kaikerrettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaikersin en kaikertanut 1st sing. olin kaikertanut en ollut kaikertanut
2nd sing. kaikersit et kaikertanut 2nd sing. olit kaikertanut et ollut kaikertanut
3rd sing. kaikersi ei kaikertanut 3rd sing. oli kaikertanut ei ollut kaikertanut
1st plur. kaikersimme emme kaikertaneet 1st plur. olimme kaikertaneet emme olleet kaikertaneet
2nd plur. kaikersitte ette kaikertaneet 2nd plur. olitte kaikertaneet ette olleet kaikertaneet
3rd plur. kaikersivat eivät kaikertaneet 3rd plur. olivat kaikertaneet eivät olleet kaikertaneet
passive kaikerrettiin ei kaikerrettu passive oli kaikerrettu ei ollut kaikerrettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaikertaisin en kaikertaisi 1st sing. olisin kaikertanut en olisi kaikertanut
2nd sing. kaikertaisit et kaikertaisi 2nd sing. olisit kaikertanut et olisi kaikertanut
3rd sing. kaikertaisi ei kaikertaisi 3rd sing. olisi kaikertanut ei olisi kaikertanut
1st plur. kaikertaisimme emme kaikertaisi 1st plur. olisimme kaikertaneet emme olisi kaikertaneet
2nd plur. kaikertaisitte ette kaikertaisi 2nd plur. olisitte kaikertaneet ette olisi kaikertaneet
3rd plur. kaikertaisivat eivät kaikertaisi 3rd plur. olisivat kaikertaneet eivät olisi kaikertaneet
passive kaikerrettaisiin ei kaikerrettaisi passive olisi kaikerrettu ei olisi kaikerrettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kaikerra älä kaikerra 2nd sing. — —
3rd sing. kaikertakoon älköön kaikertako 3rd sing. olkoon kaikertanut älköön olko kaikertanut
1st plur. kaikertakaamme älkäämme kaikertako 1st plur. — —
2nd plur. kaikertakaa älkää kaikertako 2nd plur. — —
3rd plur. kaikertakoot älkööt kaikertako 3rd plur. olkoot kaikertaneet älkööt olko kaikertaneet
passive kaikerrettakoon älköön kaikerrettako passive olkoon kaikerrettu älköön olko kaikerrettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaikertanen en kaikertane 1st sing. lienen kaikertanut en liene kaikertanut
2nd sing. kaikertanet et kaikertane 2nd sing. lienet kaikertanut et liene kaikertanut
3rd sing. kaikertanee ei kaikertane 3rd sing. lienee kaikertanut ei liene kaikertanut
1st plur. kaikertanemme emme kaikertane 1st plur. lienemme kaikertaneet emme liene kaikertaneet
2nd plur. kaikertanette ette kaikertane 2nd plur. lienette kaikertaneet ette liene kaikertaneet
3rd plur. kaikertanevat eivät kaikertane 3rd plur. lienevät kaikertaneet eivät liene kaikertaneet
passive kaikerrettaneen ei kaikerrettane passive lienee kaikerrettu ei liene kaikerrettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kaikertaa present kaikertava kaikerrettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaikertaakseni kaikertaaksemme
2nd kaikertaaksesi kaikertaaksenne
3rd kaikertaakseen
kaikertaaksensa
 past kaikertanut kaikerrettu
2nd inessive2 kaikertaessa kaikerrettaessa agent3 kaikertama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaikertaessani kaikertaessamme
2nd kaikertaessasi kaikertaessanne
3rd kaikertaessaan
kaikertaessansa
 negative kaikertamaton
instructive kaikertaen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form kaikertaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive kaikertamassa —
elative kaikertamasta —
illative kaikertamaan —
adessive kaikertamalla —
abessive kaikertamatta —
instructive kaikertaman kaikerrettaman
4th4 verbal noun kaikertaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaikertamaisillani kaikertamaisillamme
2nd kaikertamaisillasi kaikertamaisillanne
3rd kaikertamaisillaan
kaikertamaisillansa

Synonyms

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.