vaivata

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vaivat'ak, equivalent to vaiva (inconvenience; ailment) + -ta.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋɑi̯ʋɑtɑˣ/, [ˈʋɑ̝i̯ʋɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑiʋɑtɑ
  • Syllabification(key): vai‧va‧ta

Verb

vaivata

  1. to trouble, bother
    Minua vaivaa yksi asia.
    One thing bothers me.
  2. to be the trouble with someone, ail
    Mikä sinua vaivaa?
    What is the trouble with you?
    What ails you?
  3. to knead dough

Conjugation

Inflection of vaivata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaivaan en vaivaa 1st sing. olen vaivannut en ole vaivannut
2nd sing. vaivaat et vaivaa 2nd sing. olet vaivannut et ole vaivannut
3rd sing. vaivaa ei vaivaa 3rd sing. on vaivannut ei ole vaivannut
1st plur. vaivaamme emme vaivaa 1st plur. olemme vaivanneet emme ole vaivanneet
2nd plur. vaivaatte ette vaivaa 2nd plur. olette vaivanneet ette ole vaivanneet
3rd plur. vaivaavat eivät vaivaa 3rd plur. ovat vaivanneet eivät ole vaivanneet
passive vaivataan ei vaivata passive on vaivattu ei ole vaivattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaivasin en vaivannut 1st sing. olin vaivannut en ollut vaivannut
2nd sing. vaivasit et vaivannut 2nd sing. olit vaivannut et ollut vaivannut
3rd sing. vaivasi ei vaivannut 3rd sing. oli vaivannut ei ollut vaivannut
1st plur. vaivasimme emme vaivanneet 1st plur. olimme vaivanneet emme olleet vaivanneet
2nd plur. vaivasitte ette vaivanneet 2nd plur. olitte vaivanneet ette olleet vaivanneet
3rd plur. vaivasivat eivät vaivanneet 3rd plur. olivat vaivanneet eivät olleet vaivanneet
passive vaivattiin ei vaivattu passive oli vaivattu ei ollut vaivattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaivaisin en vaivaisi 1st sing. olisin vaivannut en olisi vaivannut
2nd sing. vaivaisit et vaivaisi 2nd sing. olisit vaivannut et olisi vaivannut
3rd sing. vaivaisi ei vaivaisi 3rd sing. olisi vaivannut ei olisi vaivannut
1st plur. vaivaisimme emme vaivaisi 1st plur. olisimme vaivanneet emme olisi vaivanneet
2nd plur. vaivaisitte ette vaivaisi 2nd plur. olisitte vaivanneet ette olisi vaivanneet
3rd plur. vaivaisivat eivät vaivaisi 3rd plur. olisivat vaivanneet eivät olisi vaivanneet
passive vaivattaisiin ei vaivattaisi passive olisi vaivattu ei olisi vaivattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vaivaa älä vaivaa 2nd sing.
3rd sing. vaivatkoon älköön vaivatko 3rd sing. olkoon vaivannut älköön olko vaivannut
1st plur. vaivatkaamme älkäämme vaivatko 1st plur.
2nd plur. vaivatkaa älkää vaivatko 2nd plur.
3rd plur. vaivatkoot älkööt vaivatko 3rd plur. olkoot vaivanneet älkööt olko vaivanneet
passive vaivattakoon älköön vaivattako passive olkoon vaivattu älköön olko vaivattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaivannen en vaivanne 1st sing. lienen vaivannut en liene vaivannut
2nd sing. vaivannet et vaivanne 2nd sing. lienet vaivannut et liene vaivannut
3rd sing. vaivannee ei vaivanne 3rd sing. lienee vaivannut ei liene vaivannut
1st plur. vaivannemme emme vaivanne 1st plur. lienemme vaivanneet emme liene vaivanneet
2nd plur. vaivannette ette vaivanne 2nd plur. lienette vaivanneet ette liene vaivanneet
3rd plur. vaivannevat eivät vaivanne 3rd plur. lienevät vaivanneet eivät liene vaivanneet
passive vaivattaneen ei vaivattane passive lienee vaivattu ei liene vaivattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vaivata present vaivaava vaivattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vaivatakseni vaivataksemme
2nd vaivataksesi vaivataksenne
3rd vaivatakseen
vaivataksensa
past vaivannut vaivattu
2nd inessive2 vaivatessa vaivattaessa agent3 vaivaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vaivatessani vaivatessamme
2nd vaivatessasi vaivatessanne
3rd vaivatessaan
vaivatessansa
negative vaivaamaton
instructive vaivaten 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive vaivaamassa
elative vaivaamasta
illative vaivaamaan
adessive vaivaamalla
abessive vaivaamatta
instructive vaivaaman vaivattaman
4th4 verbal noun vaivaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vaivaamaisillani vaivaamaisillamme
2nd vaivaamaisillasi vaivaamaisillanne
3rd vaivaamaisillaan
vaivaamaisillansa

Derived terms

nouns
verbs

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.