meinata

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish mena +‎ -ta. See meininki for more.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmei̯nɑtɑˣ/, [ˈme̞i̯nɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -einɑtɑ
  • Syllabification(key): mei‧na‧ta

Verb

meinata (colloquial)

  1. (transitive, usually atelic) to mean
    Synonyms: tarkoittaa, merkitä
    Mitä tämä meinaa?
    What does this mean?
  2. (auxiliary + first infinitive) to plan to do, intend to do, aim to do; to be going to do, will do
    Synonym: aikoa
    Meinasin käydä myöhemmin kaupassa.
    I was meaning to go to the store later.
  3. (auxiliary + first infinitive) to almost do
    Synonyms: olla lähes, olla melkein, olla miltei, (the fifth infinitive)
    Oon meinannut hukkua kaksi kertaa.
    I've almost drowned twice.

Conjugation
Inflection of meinata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. meinaan en meinaa 1st sing. olen meinannut en ole meinannut
2nd sing. meinaat et meinaa 2nd sing. olet meinannut et ole meinannut
3rd sing. meinaa ei meinaa 3rd sing. on meinannut ei ole meinannut
1st plur. meinaamme emme meinaa 1st plur. olemme meinanneet emme ole meinanneet
2nd plur. meinaatte ette meinaa 2nd plur. olette meinanneet ette ole meinanneet
3rd plur. meinaavat eivät meinaa 3rd plur. ovat meinanneet eivät ole meinanneet
passive meinataan ei meinata passive on meinattu ei ole meinattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. meinasin en meinannut 1st sing. olin meinannut en ollut meinannut
2nd sing. meinasit et meinannut 2nd sing. olit meinannut et ollut meinannut
3rd sing. meinasi ei meinannut 3rd sing. oli meinannut ei ollut meinannut
1st plur. meinasimme emme meinanneet 1st plur. olimme meinanneet emme olleet meinanneet
2nd plur. meinasitte ette meinanneet 2nd plur. olitte meinanneet ette olleet meinanneet
3rd plur. meinasivat eivät meinanneet 3rd plur. olivat meinanneet eivät olleet meinanneet
passive meinattiin ei meinattu passive oli meinattu ei ollut meinattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. meinaisin en meinaisi 1st sing. olisin meinannut en olisi meinannut
2nd sing. meinaisit et meinaisi 2nd sing. olisit meinannut et olisi meinannut
3rd sing. meinaisi ei meinaisi 3rd sing. olisi meinannut ei olisi meinannut
1st plur. meinaisimme emme meinaisi 1st plur. olisimme meinanneet emme olisi meinanneet
2nd plur. meinaisitte ette meinaisi 2nd plur. olisitte meinanneet ette olisi meinanneet
3rd plur. meinaisivat eivät meinaisi 3rd plur. olisivat meinanneet eivät olisi meinanneet
passive meinattaisiin ei meinattaisi passive olisi meinattu ei olisi meinattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. meinaa älä meinaa 2nd sing. — —
3rd sing. meinatkoon älköön meinatko 3rd sing. olkoon meinannut älköön olko meinannut
1st plur. meinatkaamme älkäämme meinatko 1st plur. — —
2nd plur. meinatkaa älkää meinatko 2nd plur. — —
3rd plur. meinatkoot älkööt meinatko 3rd plur. olkoot meinanneet älkööt olko meinanneet
passive meinattakoon älköön meinattako passive olkoon meinattu älköön olko meinattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. meinannen en meinanne 1st sing. lienen meinannut en liene meinannut
2nd sing. meinannet et meinanne 2nd sing. lienet meinannut et liene meinannut
3rd sing. meinannee ei meinanne 3rd sing. lienee meinannut ei liene meinannut
1st plur. meinannemme emme meinanne 1st plur. lienemme meinanneet emme liene meinanneet
2nd plur. meinannette ette meinanne 2nd plur. lienette meinanneet ette liene meinanneet
3rd plur. meinannevat eivät meinanne 3rd plur. lienevät meinanneet eivät liene meinanneet
passive meinattaneen ei meinattane passive lienee meinattu ei liene meinattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st meinata present meinaava meinattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st meinatakseni meinataksemme
2nd meinataksesi meinataksenne
3rd meinatakseen
meinataksensa
 past meinannut meinattu
2nd inessive2 meinatessa meinattaessa agent3 meinaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st meinatessani meinatessamme
2nd meinatessasi meinatessanne
3rd meinatessaan
meinatessansa
 negative meinaamaton
instructive meinaten — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive meinaamassa —
elative meinaamasta —
illative meinaamaan —
adessive meinaamalla —
abessive meinaamatta —
instructive meinaaman meinattaman
4th4 verbal noun meinaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st meinaamaisillani meinaamaisillamme
2nd meinaamaisillasi meinaamaisillanne
3rd meinaamaisillaan
meinaamaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams

Gothic

Romanization

meinata

  1. Romanization of 𐌼𐌴𐌹𐌽𐌰𐍄𐌰

Ingrian

Etymology

Related to Finnish meinata (“to mean”) and Karelian meinata (“to intend to”).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmei̯nɑtɑ/, [ˈme̞i̯nət]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈmei̯nɑtɑ/, [ˈme̞i̯nɑd̥ɑ]
  • Rhymes: -ei̯nɑt, -ei̯nɑtɑ
  • Hyphenation: mei‧na‧ta

Verb

meinata

  1. (transitive) to think over
  2. (transitive) to discuss
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
      Höö kavvaa katsoit niitä ja mitäle meinaisivat keskenää.
      They were looking at these for a long time and discussing something among each other.
  3. (transitive) to think; to have the impression
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
      Möö meinasimma, jot höö vaa näyttäät, etti kaik tiitäät.
      We thought, that they merely pretended, like they know everything.
  4. (auxiliary + 1st infinitive) to decide to
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
      Miä muissin, kui möö hulkuimma metsää mööt, yhenlain ku sokkiat, ja nyt kovin meinaisin oppihussa löytämää teetä, samalviittää kui pioneerat.
      I remembered, how we wandered along the forest, like we were blind, and now I really decided to learn to find the way, just like the pioneers.

Conjugation
Conjugation of meinata (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular meinaan en meinaa 1st singular oon meinant, oon meinannut en oo meinant, en oo meinannut
2nd singular meinaat et meinaa 2nd singular oot meinant, oot meinannut et oo meinant, et oo meinannut
3rd singular meinajaa ei meinaa 3rd singular ono meinant, ono meinannut ei oo meinant, ei oo meinannut
1st plural meinaamma emmä meinaa 1st plural oomma meinanneet emmä oo meinanneet
2nd plural meinaatta että meinaa 2nd plural ootta meinanneet että oo meinanneet
3rd plural meinajaat1), meinaavat2), meinataa evät meinaa, ei meinata 3rd plural ovat meinanneet evät oo meinanneet, ei oo meinattu
impersonal meinataa ei meinata impersonal ono meinattu ei oo meinattu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular meinaisin en meinant, en meinannut 1st singular olin meinant, olin meinannut en olt meinant, en olt meinannut
2nd singular meinaisit, meinaist1) et meinant, et meinannut 2nd singular olit meinant, olit meinannut et olt meinant, et olt meinannut
3rd singular meinais ei meinant, ei meinannut 3rd singular oli meinant, oli meinannut ei olt meinant, ei olt meinannut
1st plural meinaisimma emmä meinanneet 1st plural olimma meinanneet emmä olleet meinanneet
2nd plural meinaisitta että meinanneet 2nd plural olitta meinanneet että olleet meinanneet
3rd plural meinaisiit1), meinaisivat2), meinattii evät meinanneet, ei meinattu 3rd plural olivat meinanneet evät olleet meinanneet, ei olt meinattu
impersonal meinattii ei meinattu impersonal oli meinattu ei olt meinattu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular meinajaisin en meinajais 1st singular olisin meinant, olisin meinannut en olis meinant, en olis meinannut
2nd singular meinajaisit, meinajaist1) et meinajais 2nd singular olisit meinant, olisit meinannut et olis meinant, et olis meinannut
3rd singular meinajais ei meinajais 3rd singular olis meinant, olis meinannut ei olis meinant, ei olis meinannut
1st plural meinajaisimma emmä meinajais 1st plural olisimma meinanneet emmä olis meinanneet
2nd plural meinajaisitta että meinajais 2nd plural olisitta meinanneet että olis meinanneet
3rd plural meinajaisiit1), meinajaisivat2), meinattais evät meinajais, ei meinattais 3rd plural olisivat meinanneet evät olis meinanneet, ei olis meinattu
impersonal meinattais ei meinattais impersonal olis meinattu ei olis meinattu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular meinaa elä meinaa 2nd singular oo meinant, oo meinannut elä oo meinant, elä oo meinannut
3rd singular meinatkoo elköö meinatko 3rd singular olkoo meinant, olkoo meinannut elköö olko meinant, elköö olko meinannut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural meinatkaa elkää meinatko 2nd plural olkaa meinanneet elkää olko meinanneet
3rd plural meinatkoot elkööt meinatko, elköö meinattako 3rd plural olkoot meinanneet elkööt olko meinanneet, elköö olko meinattu
impersonal meinattakkoo elköö meinattako impersonal olkoo meinattu elköö olko meinattu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular meinannen en meinanne
2nd singular meinannet et meinanne
3rd singular meinannoo ei meinanne
1st plural meinannemma emmä meinanne
2nd plural meinannetta että meinanne
3rd plural meinannoot evät meinanne, ei meinattane
impersonal meinattannoo ei meinattane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st meinata present meinaava meinattava
2nd inessive meinatees past meinant, meinannut meinattu
instructive meinaten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (meinatkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative meinaamaa
inessive meinaamaas
elative meinaamast
abessive meinaamata
4th nominative meinaamiin
partitive meinaamista, meinaamist

Synonyms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 304
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.