manata

See also: mãnatã

Finnish

Etymology

Borrowed from Old Swedish mana (compare Swedish mana), possibly with later influence from mana (“place where people go after dying”). Alternatively from Proto-Uralic *mȣnɜ- (“to say”).[1]

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmɑnɑtɑˣ/, [ˈmɑ̝nɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑnɑtɑ
  • Syllabification(key): ma‧na‧ta

Verb

manata

  1. (transitive, religion) To exorcise, drive out (evil spirits).
  2. (intransitive) To swear, curse, damn.
  3. (transitive) To invoke, call/dredge up.
  4. (transitive) To urge, egg on.

Conjugation
Inflection of manata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. manaan en manaa 1st sing. olen manannut en ole manannut
2nd sing. manaat et manaa 2nd sing. olet manannut et ole manannut
3rd sing. manaa ei manaa 3rd sing. on manannut ei ole manannut
1st plur. manaamme emme manaa 1st plur. olemme mananneet emme ole mananneet
2nd plur. manaatte ette manaa 2nd plur. olette mananneet ette ole mananneet
3rd plur. manaavat eivät manaa 3rd plur. ovat mananneet eivät ole mananneet
passive manataan ei manata passive on manattu ei ole manattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. manasin en manannut 1st sing. olin manannut en ollut manannut
2nd sing. manasit et manannut 2nd sing. olit manannut et ollut manannut
3rd sing. manasi ei manannut 3rd sing. oli manannut ei ollut manannut
1st plur. manasimme emme mananneet 1st plur. olimme mananneet emme olleet mananneet
2nd plur. manasitte ette mananneet 2nd plur. olitte mananneet ette olleet mananneet
3rd plur. manasivat eivät mananneet 3rd plur. olivat mananneet eivät olleet mananneet
passive manattiin ei manattu passive oli manattu ei ollut manattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. manaisin en manaisi 1st sing. olisin manannut en olisi manannut
2nd sing. manaisit et manaisi 2nd sing. olisit manannut et olisi manannut
3rd sing. manaisi ei manaisi 3rd sing. olisi manannut ei olisi manannut
1st plur. manaisimme emme manaisi 1st plur. olisimme mananneet emme olisi mananneet
2nd plur. manaisitte ette manaisi 2nd plur. olisitte mananneet ette olisi mananneet
3rd plur. manaisivat eivät manaisi 3rd plur. olisivat mananneet eivät olisi mananneet
passive manattaisiin ei manattaisi passive olisi manattu ei olisi manattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. manaa älä manaa 2nd sing. — —
3rd sing. manatkoon älköön manatko 3rd sing. olkoon manannut älköön olko manannut
1st plur. manatkaamme älkäämme manatko 1st plur. — —
2nd plur. manatkaa älkää manatko 2nd plur. — —
3rd plur. manatkoot älkööt manatko 3rd plur. olkoot mananneet älkööt olko mananneet
passive manattakoon älköön manattako passive olkoon manattu älköön olko manattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. manannen en mananne 1st sing. lienen manannut en liene manannut
2nd sing. manannet et mananne 2nd sing. lienet manannut et liene manannut
3rd sing. manannee ei mananne 3rd sing. lienee manannut ei liene manannut
1st plur. manannemme emme mananne 1st plur. lienemme mananneet emme liene mananneet
2nd plur. manannette ette mananne 2nd plur. lienette mananneet ette liene mananneet
3rd plur. manannevat eivät mananne 3rd plur. lienevät mananneet eivät liene mananneet
passive manattaneen ei manattane passive lienee manattu ei liene manattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st manata present manaava manattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st manatakseni manataksemme
2nd manataksesi manataksenne
3rd manatakseen
manataksensa
 past manannut manattu
2nd inessive2 manatessa manattaessa agent3 manaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st manatessani manatessamme
2nd manatessasi manatessanne
3rd manatessaan
manatessansa
 negative manaamaton
instructive manaten — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive manaamassa —
elative manaamasta —
illative manaamaan —
adessive manaamalla —
abessive manaamatta —
instructive manaaman manattaman
4th4 verbal noun manaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st manaamaisillani manaamaisillamme
2nd manaamaisillasi manaamaisillanne
3rd manaamaisillaan
manaamaisillansa

Synonyms

Derived terms
nouns
verbs

References
  1. http://uralonet.nytud.hu/eintrag.cgi?id_eintrag=570

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Related to Finnish manata and Estonian mõnada.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmɑnɑtɑ/, [ˈmɑnɑt]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈmɑnɑtɑ/, [ˈmɑnɑd̥ɑ]
  • Rhymes: -ɑnɑt, -ɑnɑtɑ
  • Hyphenation: ma‧na‧ta

Verb

manata

  1. Synonym of kerota (“to curse”)

Conjugation
Conjugation of manata (type 16/maata, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular mannaan en mannaa 1st singular oon manant, oon manannut en oo manant, en oo manannut
2nd singular mannaat et mannaa 2nd singular oot manant, oot manannut et oo manant, et oo manannut
3rd singular manajaa ei mannaa 3rd singular ono manant, ono manannut ei oo manant, ei oo manannut
1st plural mannaamma emmä mannaa 1st plural oomma mananneet emmä oo mananneet
2nd plural mannaatta että mannaa 2nd plural ootta mananneet että oo mananneet
3rd plural manajaat1), mannaavat2), manataa evät mannaa, ei manata 3rd plural ovat mananneet evät oo mananneet, ei oo manattu
impersonal manataa ei manata impersonal ono manattu ei oo manattu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular manaisin en manant, en manannut 1st singular olin manant, olin manannut en olt manant, en olt manannut
2nd singular manaisit, mannaist1) et manant, et manannut 2nd singular olit manant, olit manannut et olt manant, et olt manannut
3rd singular manais ei manant, ei manannut 3rd singular oli manant, oli manannut ei olt manant, ei olt manannut
1st plural manaisimma emmä mananneet 1st plural olimma mananneet emmä olleet mananneet
2nd plural manaisitta että mananneet 2nd plural olitta mananneet että olleet mananneet
3rd plural manaisiit1), manaisivat2), manattii evät mananneet, ei manattu 3rd plural olivat mananneet evät olleet mananneet, ei olt manattu
impersonal manattii ei manattu impersonal oli manattu ei olt manattu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular manajaisin en manajais 1st singular olisin manant, olisin manannut en olis manant, en olis manannut
2nd singular manajaisit, manajaist1) et manajais 2nd singular olisit manant, olisit manannut et olis manant, et olis manannut
3rd singular manajais ei manajais 3rd singular olis manant, olis manannut ei olis manant, ei olis manannut
1st plural manajaisimma emmä manajais 1st plural olisimma mananneet emmä olis mananneet
2nd plural manajaisitta että manajais 2nd plural olisitta mananneet että olis mananneet
3rd plural manajaisiit1), manajaisivat2), manattais evät manajais, ei manattais 3rd plural olisivat mananneet evät olis mananneet, ei olis manattu
impersonal manattais ei manattais impersonal olis manattu ei olis manattu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular mannaa elä mannaa 2nd singular oo manant, oo manannut elä oo manant, elä oo manannut
3rd singular manatkoo elköö manatko 3rd singular olkoo manant, olkoo manannut elköö olko manant, elköö olko manannut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural manatkaa elkää manatko 2nd plural olkaa mananneet elkää olko mananneet
3rd plural manatkoot elkööt manatko, elköö manattako 3rd plural olkoot mananneet elkööt olko mananneet, elköö olko manattu
impersonal manattakkoo elköö manattako impersonal olkoo manattu elköö olko manattu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular manannen en mananne
2nd singular manannet et mananne
3rd singular manannoo ei mananne
1st plural manannemma emmä mananne
2nd plural manannetta että mananne
3rd plural manannoot evät mananne, ei manattane
impersonal manattannoo ei manattane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st manata present mannaava manattava
2nd inessive manatees past manant, manannut manattu
instructive manaten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (manatkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative mannaamaa
inessive mannaamaas
elative mannaamast
abessive mannaamata
4th nominative mannaamiin
partitive mannaamista, mannaamist

Derived terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 295

Interlingua

Noun

manata (plural manatas)

  1. grasp
  2. handful

Italian

Etymology

From mano +‎ -ata.

Pronunciation
  • IPA(key): /maˈna.ta/
  • Rhymes: -ata
  • Hyphenation: ma‧nà‧ta

Noun

manata f (plural manate)

  1. slap
  2. handful, fistful

Polish

Pronunciation
  • IPA(key): /maˈna.ta/
  • Rhymes: -ata
  • Syllabification: ma‧na‧ta

Noun

manata

  1. genitive singular of manat
  2. accusative singular of manat
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.