arvata

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
⁴⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd

inessive

arvaamassa

—

elative

arvaamasta

—

illative

arvaamaan

—

adessive

arvaamalla

—

abessive

arvaamatta

—

instructive

arvaaman

arvattaman

4th⁴

verbal noun

arvaaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	arvaamaisillani	arvaamaisillamme
2nd	arvaamaisillasi	arvaamaisillanne
3rd	arvaamaisillaan arvaamaisillansa

Derived terms

adjectives

arvaamaton

adverbs

nouns

verbs

Anagrams

aravat, arvaat, avarat, ravaat, ravata, tavara, vaarat, varaat, varata

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *arvat'ak, equivalent to arvo (“value; understanding”) +‎ -ta. Cognates include Finnish arvata and Estonian arvata.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrʋɑtɑ/, [ˈɑrʋət]

(Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrʋɑtɑ/, [ˈɑrʋɑd̥ɑ]

(Hevaha) IPA^(key): /ˈɑrʋɑtɑk/, [ˈɑrʋɑd̥ɑɡ̊]

Rhymes: -ɑrʋɑt, -ɑrʋɑtɑ

Hyphenation: ar‧va‧ta

Verb

arvata

(transitive) to guess
- 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 42:
  Mikä ono, arvatkaa?
  What is it, guess?
(transitive) to estimate
(transitive) to realise
- 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
  Inmihiset jo aikaa senen arvaisivat ja poolija noisivat arvaamaa päivyen mukkaa.
  People realised this a long time ago and began to determine it according to the Sun.
(transitive) to understand
- 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:
  Geografiatunniloil töö oppihutta arvaamaa plaanoja, karttoja - certeƶiä paikkoist.
  In geography classes you will learn to understand schemes, maps - plans of places.
(transitive) to determine
- 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
  Ken arvajaa matkapoolen itsest - „oikiaa“, „kurraa“, „ettee“, „takkaa“, - se kiiree öksyy veerahas paikaas.
  Whoever determines the direction of a journey from oneself - „to the right“, „to the left“, „forward“, „backward“, - that [person] will quickly get lost in an unfamiliar location.

Conjugation

Conjugation of arvata (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvaan	en arvaa	1st singular	oon arvant, oon arvannut	en oo arvant, en oo arvannut
2nd singular	arvaat	et arvaa	2nd singular	oot arvant, oot arvannut	et oo arvant, et oo arvannut
3rd singular	arvajaa	ei arvaa	3rd singular	ono arvant, ono arvannut	ei oo arvant, ei oo arvannut
1st plural	arvaamma	emmä arvaa	1st plural	oomma arvanneet	emmä oo arvanneet
2nd plural	arvaatta	että arvaa	2nd plural	ootta arvanneet	että oo arvanneet
3rd plural	arvajaat¹⁾, arvaavat²⁾, arvataa	evät arvaa, ei arvata	3rd plural	ovat arvanneet	evät oo arvanneet, ei oo arvattu
impersonal	arvataa	ei arvata	impersonal	ono arvattu	ei oo arvattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvaisin	en arvant, en arvannut	1st singular	olin arvant, olin arvannut	en olt arvant, en olt arvannut
2nd singular	arvaisit, arvaist¹⁾	et arvant, et arvannut	2nd singular	olit arvant, olit arvannut	et olt arvant, et olt arvannut
3rd singular	arvais	ei arvant, ei arvannut	3rd singular	oli arvant, oli arvannut	ei olt arvant, ei olt arvannut
1st plural	arvaisimma	emmä arvanneet	1st plural	olimma arvanneet	emmä olleet arvanneet
2nd plural	arvaisitta	että arvanneet	2nd plural	olitta arvanneet	että olleet arvanneet
3rd plural	arvaisiit¹⁾, arvaisivat²⁾, arvattii	evät arvanneet, ei arvattu	3rd plural	olivat arvanneet	evät olleet arvanneet, ei olt arvattu
impersonal	arvattii	ei arvattu	impersonal	oli arvattu	ei olt arvattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arvajaisin	en arvajais	1st singular	olisin arvant, olisin arvannut	en olis arvant, en olis arvannut
2nd singular	arvajaisit, arvajaist¹⁾	et arvajais	2nd singular	olisit arvant, olisit arvannut	et olis arvant, et olis arvannut
3rd singular	arvajais	ei arvajais	3rd singular	olis arvant, olis arvannut	ei olis arvant, ei olis arvannut
1st plural	arvajaisimma	emmä arvajais	1st plural	olisimma arvanneet	emmä olis arvanneet
2nd plural	arvajaisitta	että arvajais	2nd plural	olisitta arvanneet	että olis arvanneet
3rd plural	arvajaisiit¹⁾, arvajaisivat²⁾, arvattais	evät arvajais, ei arvattais	3rd plural	olisivat arvanneet	evät olis arvanneet, ei olis arvattu
impersonal	arvattais	ei arvattais	impersonal	olis arvattu	ei olis arvattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	arvaa	elä arvaa	2nd singular	oo arvant, oo arvannut	elä oo arvant, elä oo arvannut
3rd singular	arvatkoo	elköö arvatko	3rd singular	olkoo arvant, olkoo arvannut	elköö olko arvant, elköö olko arvannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	arvatkaa	elkää arvatko	2nd plural	olkaa arvanneet	elkää olko arvanneet
3rd plural	arvatkoot	elkööt arvatko, elköö arvattako	3rd plural	olkoot arvanneet	elkööt olko arvanneet, elköö olko arvattu
impersonal	arvattakkoo	elköö arvattako	impersonal	olkoo arvattu	elköö olko arvattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	arvannen	en arvanne
2nd singular	arvannet	et arvanne
3rd singular	arvannoo	ei arvanne
1st plural	arvannemma	emmä arvanne
2nd plural	arvannetta	että arvanne
3rd plural	arvannoot	evät arvanne, ei arvattane
impersonal	arvattannoo	ei arvattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		arvata	present	arvaava	arvattava
2nd	inessive	arvatees	past	arvant, arvannut	arvattu
2nd	instructive	arvaten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (arvatkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	arvaamaa
	inessive	arvaamaas
	elative	arvaamast
	abessive	arvaamata
4th	nominative	arvaamiin
	partitive	arvaamista, arvaamist

Synonyms

(to understand): ymmärtää, saavva arvoa, (folk poetic) arvoa

Derived terms

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 20
Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 21

Karelian

Etymology

From Proto-Finnic *arvat'ak.

Verb

arvata

to guess

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

arvata

Estonian

Verb

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Derived terms

References

Karelian

Etymology

Verb