Mike

See also: mike and mic

Translingual

Mike [1]
Mike [2]
Mike [3]

Alternative forms

Etymology

From English Mike.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈmai̯k][1]

Noun

Mike

  1. (international standards) NATO, ICAO, ITU & IMO radiotelephony clear code (spelling-alphabet name) for the letter M.
  2. (nautical) Signal flag for the letter M.
  3. (time zone) UTC+12:00
ICAO/NATO radiotelephonic clear codes
code AlfaBravoCharlieDeltaEchoFoxtrotGolfHotelIndiaJuliettKiloLimaMike
NovemberOscarPapaQuebecRomeoSierraTangoUniformVictorWhiskeyXrayYankeeZulu
zeroonetwothree (tree)four (fower)five (fife)sixseveneightnine (niner)hundredthousanddecimal

Translations

References

  1. DIN 5009:2022-06, Deutsches Institut für Normung, 2022 June, page Anhang B: Buchstabiertafel der ICAO („Radiotelephony Spelling Alphabet“)

English

Etymology

Shortened from Michael.

Pronunciation

  • IPA(key): /maɪk/
  • (US, Canada) IPA(key): [mɐɪʔk̚]
  • Homophones: mike, mic
  • Rhymes: -aɪk

Noun

Mike

  1. (World War II era, joint US/RAF) radiotelephony clear-code word for the letter M.

Proper noun

Mike (countable and uncountable, plural Mikes)

  1. (countable) A diminutive of the male given name Michael.
  2. (countable) A diminutive of the female given name Michaela.

Derived terms

Descendants

  • Hebrew: מייק (maik)

Translations

Anagrams

Danish

Etymology

From English Mike.

Proper noun

Mike

  1. a male given name

Finnish

Etymology

Diminutive.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmike/, [ˈmik̟e̞]
  • Rhymes: -ike
  • Syllabification(key): Mi‧ke

Proper noun

Mike

  1. A diminutive/nickname form of the given name Mikko, Mika or Mikael.
  2. a male given name of rare usage

Declension

Inflection of Mike (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative Mike Miket
genitive Miken Mikejen
partitive Mikeä Mikejä
illative Mikeen Mikeihin
singular plural
nominative Mike Miket
accusative nom. Mike Miket
gen. Miken
genitive Miken Mikejen
Mikeinrare
partitive Mikeä Mikejä
inessive Mikessä Mikeissä
elative Mikestä Mikeistä
illative Mikeen Mikeihin
adessive Mikellä Mikeillä
ablative Mikeltä Mikeiltä
allative Mikelle Mikeille
essive Mikenä Mikeinä
translative Mikeksi Mikeiksi
abessive Mikettä Mikeittä
instructive Mikein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of Mike (Kotus type 8/nalle, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative Mikeni Mikeni
accusative nom. Mikeni Mikeni
gen. Mikeni
genitive Mikeni Mikejeni
Mikeinirare
partitive Mikeäni Mikejäni
inessive Mikessäni Mikeissäni
elative Mikestäni Mikeistäni
illative Mikeeni Mikeihini
adessive Mikelläni Mikeilläni
ablative Mikeltäni Mikeiltäni
allative Mikelleni Mikeilleni
essive Mikenäni Mikeinäni
translative Mikekseni Mikeikseni
abessive Mikettäni Mikeittäni
instructive
comitative Mikeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative Mikesi Mikesi
accusative nom. Mikesi Mikesi
gen. Mikesi
genitive Mikesi Mikejesi
Mikeisirare
partitive Mikeäsi Mikejäsi
inessive Mikessäsi Mikeissäsi
elative Mikestäsi Mikeistäsi
illative Mikeesi Mikeihisi
adessive Mikelläsi Mikeilläsi
ablative Mikeltäsi Mikeiltäsi
allative Mikellesi Mikeillesi
essive Mikenäsi Mikeinäsi
translative Mikeksesi Mikeiksesi
abessive Mikettäsi Mikeittäsi
instructive
comitative Mikeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative Mikemme Mikemme
accusative nom. Mikemme Mikemme
gen. Mikemme
genitive Mikemme Mikejemme
Mikeimmerare
partitive Mikeämme Mikejämme
inessive Mikessämme Mikeissämme
elative Mikestämme Mikeistämme
illative Mikeemme Mikeihimme
adessive Mikellämme Mikeillämme
ablative Mikeltämme Mikeiltämme
allative Mikellemme Mikeillemme
essive Mikenämme Mikeinämme
translative Mikeksemme Mikeiksemme
abessive Mikettämme Mikeittämme
instructive
comitative Mikeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative Mikenne Mikenne
accusative nom. Mikenne Mikenne
gen. Mikenne
genitive Mikenne Mikejenne
Mikeinnerare
partitive Mikeänne Mikejänne
inessive Mikessänne Mikeissänne
elative Mikestänne Mikeistänne
illative Mikeenne Mikeihinne
adessive Mikellänne Mikeillänne
ablative Mikeltänne Mikeiltänne
allative Mikellenne Mikeillenne
essive Mikenänne Mikeinänne
translative Mikeksenne Mikeiksenne
abessive Mikettänne Mikeittänne
instructive
comitative Mikeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative Mikensä Mikensä
accusative nom. Mikensä Mikensä
gen. Mikensä
genitive Mikensä Mikejensä
Mikeinsärare
partitive Mikeään
Mikeänsä
Mikejään
Mikejänsä
inessive Mikessään
Mikessänsä
Mikeissään
Mikeissänsä
elative Mikestään
Mikestänsä
Mikeistään
Mikeistänsä
illative Mikeensä Mikeihinsä
adessive Mikellään
Mikellänsä
Mikeillään
Mikeillänsä
ablative Mikeltään
Mikeltänsä
Mikeiltään
Mikeiltänsä
allative Mikelleen
Mikellensä
Mikeilleen
Mikeillensä
essive Mikenään
Mikenänsä
Mikeinään
Mikeinänsä
translative Mikekseen
Mikeksensä
Mikeikseen
Mikeiksensä
abessive Mikettään
Mikettänsä
Mikeittään
Mikeittänsä
instructive
comitative Mikeineen
Mikeinensä

Statistics

  • Mike is the 695th (tied with 2 other names) most common male given name in Finland, belonging to 214 male individuals (and as a middle name to 45 more), according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

Anagrams

French

Etymology

Borrowed from English Mike.

Pronunciation

  • IPA(key): /majk/

Proper noun

Mike m

  1. a male given name

German

Alternative forms

Etymology

Borrowed from English Mike.

Proper noun

Mike

  1. a male given name
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.