vastus

English

Etymology

From Latin vastus (vast, immense, enormous, huge, monstrous). Doublet of vast.

Pronunciation

Noun

vastus (plural vasti)

  1. (anatomy) One of the great muscles upon the front of the thigh.

Derived terms

Anagrams

Estonian

Noun

vastus (genitive vastuse, partitive vastust)

  1. answer, response

Declension

Declension of vastus (ÕS type 11/harjutus, no gradation)
singular plural
nominative vastus vastused
accusative nom.
gen. vastuse
genitive vastuste
partitive vastust vastusi
illative vastusse
vastusesse
vastustesse
vastusisse
inessive vastuses vastustes
vastusis
elative vastusest vastustest
vastusist
allative vastusele vastustele
vastusile
adessive vastusel vastustel
vastusil
ablative vastuselt vastustelt
vastusilt
translative vastuseks vastusteks
vastusiks
terminative vastuseni vastusteni
essive vastusena vastustena
abessive vastuseta vastusteta
comitative vastusega vastustega

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vastus. Equivalent to vasta- + -us.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋɑstus/, [ˈʋɑ̝s̠tus̠]
  • Rhymes: -ɑstus
  • Syllabification(key): vas‧tus

Noun

vastus

  1. resistor (electronic component)
  2. resistance (the act of resisting, or the capacity to resist)
  3. resistance (in physics, force that tends to oppose motion)
  4. resistance (in physics, electrical resistance)
  5. drag (resistance of air or other fluid to something moving in it)
  6. opposition (opposing side in competition)
  7. element (short form of heating element)
  8. (slang, gaming) enemy
    Synonyms: vihollinen, (slang) vihu

Declension

Inflection of vastus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vastus vastukset
genitive vastuksen vastusten
vastuksien
partitive vastusta vastuksia
illative vastukseen vastuksiin
singular plural
nominative vastus vastukset
accusative nom. vastus vastukset
gen. vastuksen
genitive vastuksen vastusten
vastuksien
partitive vastusta vastuksia
inessive vastuksessa vastuksissa
elative vastuksesta vastuksista
illative vastukseen vastuksiin
adessive vastuksella vastuksilla
ablative vastukselta vastuksilta
allative vastukselle vastuksille
essive vastuksena vastuksina
translative vastukseksi vastuksiksi
abessive vastuksetta vastuksitta
instructive vastuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vastus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vastukseni vastukseni
accusative nom. vastukseni vastukseni
gen. vastukseni
genitive vastukseni vastusteni
vastuksieni
partitive vastustani vastuksiani
inessive vastuksessani vastuksissani
elative vastuksestani vastuksistani
illative vastukseeni vastuksiini
adessive vastuksellani vastuksillani
ablative vastukseltani vastuksiltani
allative vastukselleni vastuksilleni
essive vastuksenani vastuksinani
translative vastuksekseni vastuksikseni
abessive vastuksettani vastuksittani
instructive
comitative vastuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vastuksesi vastuksesi
accusative nom. vastuksesi vastuksesi
gen. vastuksesi
genitive vastuksesi vastustesi
vastuksiesi
partitive vastustasi vastuksiasi
inessive vastuksessasi vastuksissasi
elative vastuksestasi vastuksistasi
illative vastukseesi vastuksiisi
adessive vastuksellasi vastuksillasi
ablative vastukseltasi vastuksiltasi
allative vastuksellesi vastuksillesi
essive vastuksenasi vastuksinasi
translative vastukseksesi vastuksiksesi
abessive vastuksettasi vastuksittasi
instructive
comitative vastuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vastuksemme vastuksemme
accusative nom. vastuksemme vastuksemme
gen. vastuksemme
genitive vastuksemme vastustemme
vastuksiemme
partitive vastustamme vastuksiamme
inessive vastuksessamme vastuksissamme
elative vastuksestamme vastuksistamme
illative vastukseemme vastuksiimme
adessive vastuksellamme vastuksillamme
ablative vastukseltamme vastuksiltamme
allative vastuksellemme vastuksillemme
essive vastuksenamme vastuksinamme
translative vastukseksemme vastuksiksemme
abessive vastuksettamme vastuksittamme
instructive
comitative vastuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vastuksenne vastuksenne
accusative nom. vastuksenne vastuksenne
gen. vastuksenne
genitive vastuksenne vastustenne
vastuksienne
partitive vastustanne vastuksianne
inessive vastuksessanne vastuksissanne
elative vastuksestanne vastuksistanne
illative vastukseenne vastuksiinne
adessive vastuksellanne vastuksillanne
ablative vastukseltanne vastuksiltanne
allative vastuksellenne vastuksillenne
essive vastuksenanne vastuksinanne
translative vastukseksenne vastuksiksenne
abessive vastuksettanne vastuksittanne
instructive
comitative vastuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vastuksensa vastuksensa
accusative nom. vastuksensa vastuksensa
gen. vastuksensa
genitive vastuksensa vastustensa
vastuksiensa
partitive vastustaan
vastustansa
vastuksiaan
vastuksiansa
inessive vastuksessaan
vastuksessansa
vastuksissaan
vastuksissansa
elative vastuksestaan
vastuksestansa
vastuksistaan
vastuksistansa
illative vastukseensa vastuksiinsa
adessive vastuksellaan
vastuksellansa
vastuksillaan
vastuksillansa
ablative vastukseltaan
vastukseltansa
vastuksiltaan
vastuksiltansa
allative vastukselleen
vastuksellensa
vastuksilleen
vastuksillensa
essive vastuksenaan
vastuksenansa
vastuksinaan
vastuksinansa
translative vastuksekseen
vastukseksensa
vastuksikseen
vastuksiksensa
abessive vastuksettaan
vastuksettansa
vastuksittaan
vastuksittansa
instructive
comitative vastuksineen
vastuksinensa

Synonyms

Derived terms

compounds

Further reading

Latin

Etymology

From Proto-Italic *wāstos, from Proto-Indo-European *h₁weh₂- (empty, wasted). Cognate with Proto-Celtic *wāstos (empty) and Proto-Germanic *wōstaz (whence English waste, German Wüste) and related to Latin vānus and vacō.

Pronunciation

Note: the length of the root vowel is not certain, but is surmised to be long on the basis of the Celtic and Germanic cognate terms.[1]

Adjective

vāstus (feminine vāsta, neuter vāstum, comparative vāstior, superlative vāstissimus); first/second-declension adjective

  1. (literally) Empty, unoccupied, i.e. waste, desert.
    1. (figurative) Uncultivated, unpolished, rude, rough, harsh.
  2. Desolate, deserted, made lonely.
  3. Wasted by destruction, laid waste, ravaged, devastated, destroyed.
  4. Vast, immense, enormous, huge, monstrous. (of size)
    Synonyms: impēnsus, immēnsus, ingēns, immānis
    1. Immense, enormous, prodigious, vast. (of degree)
    2. (figurative) Insatiable.

Declension

First/second-declension adjective.

Number Singular Plural
Case / Gender Masculine Feminine Neuter Masculine Feminine Neuter
Nominative vāstus vāsta vāstum vāstī vāstae vāsta
Genitive vāstī vāstae vāstī vāstōrum vāstārum vāstōrum
Dative vāstō vāstō vāstīs
Accusative vāstum vāstam vāstum vāstōs vāstās vāsta
Ablative vāstō vāstā vāstō vāstīs
Vocative vāste vāsta vāstum vāstī vāstae vāsta

Derived terms

Descendants

  • Catalan: vast
  • English: vast
  • French: vaste
  • Galician: vasto
  • Italian: vasto
  • Portuguese: vasto
  • Romanian: vast
  • Spanish: vasto

References

  • vastus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
  • vastus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
  • vastus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.
  1. De Vaan, Michiel (2008) “vāstus”, in Etymological Dictionary of Latin and the other Italic Languages (Leiden Indo-European Etymological Dictionary Series; 7), Leiden, Boston: Brill, →ISBN, pages 655-656
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.