turhauttaa

Finnish

Etymology

turha (“useless, pointless”) +‎ -uttaa

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈturhɑutːɑːˣ/, [ˈt̪urhɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -utːɑː
  • Syllabification(key): tur‧ha‧ut‧taa

Verb

turhauttaa

  1. to frustrate (to disappoint or defeat)
    Minua turhauttaa tehdä kaikki tämä työ ja menettää sitten kaikki.
    It frustrates me to do all this work and then lose it all.
  2. (psychology) to frustrate

Conjugation
Inflection of turhauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. turhautan en turhauta 1st sing. olen turhauttanut en ole turhauttanut
2nd sing. turhautat et turhauta 2nd sing. olet turhauttanut et ole turhauttanut
3rd sing. turhauttaa ei turhauta 3rd sing. on turhauttanut ei ole turhauttanut
1st plur. turhautamme emme turhauta 1st plur. olemme turhauttaneet emme ole turhauttaneet
2nd plur. turhautatte ette turhauta 2nd plur. olette turhauttaneet ette ole turhauttaneet
3rd plur. turhauttavat eivät turhauta 3rd plur. ovat turhauttaneet eivät ole turhauttaneet
passive turhautetaan ei turhauteta passive on turhautettu ei ole turhautettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. turhautin en turhauttanut 1st sing. olin turhauttanut en ollut turhauttanut
2nd sing. turhautit et turhauttanut 2nd sing. olit turhauttanut et ollut turhauttanut
3rd sing. turhautti ei turhauttanut 3rd sing. oli turhauttanut ei ollut turhauttanut
1st plur. turhautimme emme turhauttaneet 1st plur. olimme turhauttaneet emme olleet turhauttaneet
2nd plur. turhautitte ette turhauttaneet 2nd plur. olitte turhauttaneet ette olleet turhauttaneet
3rd plur. turhauttivat eivät turhauttaneet 3rd plur. olivat turhauttaneet eivät olleet turhauttaneet
passive turhautettiin ei turhautettu passive oli turhautettu ei ollut turhautettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. turhauttaisin en turhauttaisi 1st sing. olisin turhauttanut en olisi turhauttanut
2nd sing. turhauttaisit et turhauttaisi 2nd sing. olisit turhauttanut et olisi turhauttanut
3rd sing. turhauttaisi ei turhauttaisi 3rd sing. olisi turhauttanut ei olisi turhauttanut
1st plur. turhauttaisimme emme turhauttaisi 1st plur. olisimme turhauttaneet emme olisi turhauttaneet
2nd plur. turhauttaisitte ette turhauttaisi 2nd plur. olisitte turhauttaneet ette olisi turhauttaneet
3rd plur. turhauttaisivat eivät turhauttaisi 3rd plur. olisivat turhauttaneet eivät olisi turhauttaneet
passive turhautettaisiin ei turhautettaisi passive olisi turhautettu ei olisi turhautettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. turhauta älä turhauta 2nd sing. — —
3rd sing. turhauttakoon älköön turhauttako 3rd sing. olkoon turhauttanut älköön olko turhauttanut
1st plur. turhauttakaamme älkäämme turhauttako 1st plur. — —
2nd plur. turhauttakaa älkää turhauttako 2nd plur. — —
3rd plur. turhauttakoot älkööt turhauttako 3rd plur. olkoot turhauttaneet älkööt olko turhauttaneet
passive turhautettakoon älköön turhautettako passive olkoon turhautettu älköön olko turhautettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. turhauttanen en turhauttane 1st sing. lienen turhauttanut en liene turhauttanut
2nd sing. turhauttanet et turhauttane 2nd sing. lienet turhauttanut et liene turhauttanut
3rd sing. turhauttanee ei turhauttane 3rd sing. lienee turhauttanut ei liene turhauttanut
1st plur. turhauttanemme emme turhauttane 1st plur. lienemme turhauttaneet emme liene turhauttaneet
2nd plur. turhauttanette ette turhauttane 2nd plur. lienette turhauttaneet ette liene turhauttaneet
3rd plur. turhauttanevat eivät turhauttane 3rd plur. lienevät turhauttaneet eivät liene turhauttaneet
passive turhautettaneen ei turhautettane passive lienee turhautettu ei liene turhautettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st turhauttaa present turhauttava turhautettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st turhauttaakseni turhauttaaksemme
2nd turhauttaaksesi turhauttaaksenne
3rd turhauttaakseen
turhauttaaksensa
 past turhauttanut turhautettu
2nd inessive2 turhauttaessa turhautettaessa agent3 turhauttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st turhauttaessani turhauttaessamme
2nd turhauttaessasi turhauttaessanne
3rd turhauttaessaan
turhauttaessansa
 negative turhauttamaton
instructive turhauttaen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form turhauttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive turhauttamassa —
elative turhauttamasta —
illative turhauttamaan —
adessive turhauttamalla —
abessive turhauttamatta —
instructive turhauttaman turhautettaman
4th4 verbal noun turhauttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st turhauttamaisillani turhauttamaisillamme
2nd turhauttamaisillasi turhauttamaisillanne
3rd turhauttamaisillaan
turhauttamaisillansa

Derived terms

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.