trenki

Ingrian

Etymology

Borrowed from Finnish trenki (“farmhand”), from Swedish dräng. Cognates include Karelian renki.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈtreŋki/, [ˈtre̞ŋkʲ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈtreŋki/, [ˈtre̞ŋɡ̊i]
  • Rhymes: -eŋkʲ, -eŋki
  • Hyphenation: tren‧ki

Noun

trenki

  1. deckhand

Declension
Declension of trenki (type 5/vahti, nk-ng gradation)
singular plural
nominative trenki trengit
genitive trengin trenkiin, trenkilöin
partitive trenkiä trenkijä, trenkilöjä
illative trenkii trenkii, trenkilöihe
inessive trengiis trenkiis, trenkilöis
elative trengist trenkiist, trenkilöist
allative trengille trenkiille, trenkilöille
adessive trengiil trenkiil, trenkilöil
ablative trengilt trenkiilt, trenkilöilt
translative trengiks trenkiiks, trenkilöiks
essive trenkinnä, trenkiin trenkiinnä, trenkilöinnä, trenkiin, trenkilöin
exessive1) trenkint trenkiint, trenkilöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

Derived terms

References
  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 62
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 597
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.