renki

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish dräng, from Old Norse drengr, from Proto-Germanic *drangijaz. Etymology 2 is inspired by Norwegian dreng (a boy, lad). Attested since the time of Mikael Agricola (16th century), originally as trenki.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈreŋki/, [ˈre̞ŋk̟i]
  • Rhymes: -eŋki
  • Syllabification(key): ren‧ki

Noun

renki

  1. (chiefly historical) farmhand, farmboy
    Synonym: maataloustyöntekijä
  2. (obsolete, Lapland) a boychild (term of endearment "own son")

Declension

Inflection of renki (Kotus type 5*G/risti, nk-ng gradation)
nominative renki rengit
genitive rengin renkien
partitive renkiä renkejä
illative renkiin renkeihin
singular plural
nominative renki rengit
accusative nom. renki rengit
gen. rengin
genitive rengin renkien
partitive renkiä renkejä
inessive rengissä rengeissä
elative rengistä rengeistä
illative renkiin renkeihin
adessive rengillä rengeillä
ablative rengiltä rengeiltä
allative rengille rengeille
essive renkinä renkeinä
translative rengiksi rengeiksi
abessive rengittä rengeittä
instructive rengein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of renki (Kotus type 5*G/risti, nk-ng gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative renkini renkini
accusative nom. renkini renkini
gen. renkini
genitive renkini renkieni
partitive renkiäni renkejäni
inessive rengissäni rengeissäni
elative rengistäni rengeistäni
illative renkiini renkeihini
adessive rengilläni rengeilläni
ablative rengiltäni rengeiltäni
allative rengilleni rengeilleni
essive renkinäni renkeinäni
translative rengikseni rengeikseni
abessive rengittäni rengeittäni
instructive
comitative renkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative renkisi renkisi
accusative nom. renkisi renkisi
gen. renkisi
genitive renkisi renkiesi
partitive renkiäsi renkejäsi
inessive rengissäsi rengeissäsi
elative rengistäsi rengeistäsi
illative renkiisi renkeihisi
adessive rengilläsi rengeilläsi
ablative rengiltäsi rengeiltäsi
allative rengillesi rengeillesi
essive renkinäsi renkeinäsi
translative rengiksesi rengeiksesi
abessive rengittäsi rengeittäsi
instructive
comitative renkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative renkimme renkimme
accusative nom. renkimme renkimme
gen. renkimme
genitive renkimme renkiemme
partitive renkiämme renkejämme
inessive rengissämme rengeissämme
elative rengistämme rengeistämme
illative renkiimme renkeihimme
adessive rengillämme rengeillämme
ablative rengiltämme rengeiltämme
allative rengillemme rengeillemme
essive renkinämme renkeinämme
translative rengiksemme rengeiksemme
abessive rengittämme rengeittämme
instructive
comitative renkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative renkinne renkinne
accusative nom. renkinne renkinne
gen. renkinne
genitive renkinne renkienne
partitive renkiänne renkejänne
inessive rengissänne rengeissänne
elative rengistänne rengeistänne
illative renkiinne renkeihinne
adessive rengillänne rengeillänne
ablative rengiltänne rengeiltänne
allative rengillenne rengeillenne
essive renkinänne renkeinänne
translative rengiksenne rengeiksenne
abessive rengittänne rengeittänne
instructive
comitative renkeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative renkinsä renkinsä
accusative nom. renkinsä renkinsä
gen. renkinsä
genitive renkinsä renkiensä
partitive renkiään
renkiänsä
renkejään
renkejänsä
inessive rengissään
rengissänsä
rengeissään
rengeissänsä
elative rengistään
rengistänsä
rengeistään
rengeistänsä
illative renkiinsä renkeihinsä
adessive rengillään
rengillänsä
rengeillään
rengeillänsä
ablative rengiltään
rengiltänsä
rengeiltään
rengeiltänsä
allative rengilleen
rengillensä
rengeilleen
rengeillensä
essive renkinään
renkinänsä
renkeinään
renkeinänsä
translative rengikseen
rengiksensä
rengeikseen
rengeiksensä
abessive rengittään
rengittänsä
rengeittään
rengeittänsä
instructive
comitative renkeineen
renkeinensä

Derived terms

compounds

Descendants

  • Ingrian: trenki (from older trenki)

References

  • Häkkinen, Kaisa (2013). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: Sanoma Pro OY. →ISBN.

Further reading

Anagrams

Karelian

Etymology

Borrowed from Swedish dräng, from Old Norse drengr.

Noun

renki (genitive [please provide], partitive [please provide])

  1. farmhand

Lithuanian

Verb

renki

  1. second-person singular present of rinkti
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.