sovitella

Finnish

Etymology

From sovittaa + -ella.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsoʋitelːɑˣ/, [ˈs̠o̞ʋiˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -elːɑ
  • Syllabification(key): so‧vi‧tel‧la

Verb

sovitella

  1. (transitive) To mediate, reconcile.

Conjugation

Inflection of sovitella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittelen en sovittele 1st sing. olen sovitellut en ole sovitellut
2nd sing. sovittelet et sovittele 2nd sing. olet sovitellut et ole sovitellut
3rd sing. sovittelee ei sovittele 3rd sing. on sovitellut ei ole sovitellut
1st plur. sovittelemme emme sovittele 1st plur. olemme sovitelleet emme ole sovitelleet
2nd plur. sovittelette ette sovittele 2nd plur. olette sovitelleet ette ole sovitelleet
3rd plur. sovittelevat eivät sovittele 3rd plur. ovat sovitelleet eivät ole sovitelleet
passive sovitellaan ei sovitella passive on soviteltu ei ole soviteltu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittelin en sovitellut 1st sing. olin sovitellut en ollut sovitellut
2nd sing. sovittelit et sovitellut 2nd sing. olit sovitellut et ollut sovitellut
3rd sing. sovitteli ei sovitellut 3rd sing. oli sovitellut ei ollut sovitellut
1st plur. sovittelimme emme sovitelleet 1st plur. olimme sovitelleet emme olleet sovitelleet
2nd plur. sovittelitte ette sovitelleet 2nd plur. olitte sovitelleet ette olleet sovitelleet
3rd plur. sovittelivat eivät sovitelleet 3rd plur. olivat sovitelleet eivät olleet sovitelleet
passive soviteltiin ei soviteltu passive oli soviteltu ei ollut soviteltu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittelisin en sovittelisi 1st sing. olisin sovitellut en olisi sovitellut
2nd sing. sovittelisit et sovittelisi 2nd sing. olisit sovitellut et olisi sovitellut
3rd sing. sovittelisi ei sovittelisi 3rd sing. olisi sovitellut ei olisi sovitellut
1st plur. sovittelisimme emme sovittelisi 1st plur. olisimme sovitelleet emme olisi sovitelleet
2nd plur. sovittelisitte ette sovittelisi 2nd plur. olisitte sovitelleet ette olisi sovitelleet
3rd plur. sovittelisivat eivät sovittelisi 3rd plur. olisivat sovitelleet eivät olisi sovitelleet
passive soviteltaisiin ei soviteltaisi passive olisi soviteltu ei olisi soviteltu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. sovittele älä sovittele 2nd sing.
3rd sing. sovitelkoon älköön sovitelko 3rd sing. olkoon sovitellut älköön olko sovitellut
1st plur. sovitelkaamme älkäämme sovitelko 1st plur.
2nd plur. sovitelkaa älkää sovitelko 2nd plur.
3rd plur. sovitelkoot älkööt sovitelko 3rd plur. olkoot sovitelleet älkööt olko sovitelleet
passive soviteltakoon älköön soviteltako passive olkoon soviteltu älköön olko soviteltu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovitellen en sovitelle 1st sing. lienen sovitellut en liene sovitellut
2nd sing. sovitellet et sovitelle 2nd sing. lienet sovitellut et liene sovitellut
3rd sing. sovitellee ei sovitelle 3rd sing. lienee sovitellut ei liene sovitellut
1st plur. sovitellemme emme sovitelle 1st plur. lienemme sovitelleet emme liene sovitelleet
2nd plur. sovitellette ette sovitelle 2nd plur. lienette sovitelleet ette liene sovitelleet
3rd plur. sovitellevat eivät sovitelle 3rd plur. lienevät sovitelleet eivät liene sovitelleet
passive soviteltaneen ei soviteltane passive lienee soviteltu ei liene soviteltu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st sovitella present sovitteleva soviteltava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sovitellakseni sovitellaksemme
2nd sovitellaksesi sovitellaksenne
3rd sovitellakseen
sovitellaksensa
past sovitellut soviteltu
2nd inessive2 sovitellessa soviteltaessa agent3 sovittelema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sovitellessani sovitellessamme
2nd sovitellessasi sovitellessanne
3rd sovitellessaan
sovitellessansa
negative sovittelematon
instructive sovitellen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive sovittelemassa
elative sovittelemasta
illative sovittelemaan
adessive sovittelemalla
abessive sovittelematta
instructive sovitteleman soviteltaman
4th4 verbal noun sovitteleminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sovittelemaisillani sovittelemaisillamme
2nd sovittelemaisillasi sovittelemaisillanne
3rd sovittelemaisillaan
sovittelemaisillansa

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.