soettaa

Ingrian

Etymology

From soeta (“to go blind”) +‎ -ttaa.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsoetːɑː/, [ˈs̠o̞e̞tːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsoetːɑː/, [ˈʃo̞e̞tːɑː]
  • Rhymes: -oetːɑː
  • Hyphenation: so‧et‧taa

Verb

soettaa

  1. Synonym of soata

Conjugation
Conjugation of soettaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular soetan en soeta 1st singular oon soettant, oon soettanut en oo soettant, en oo soettanut
2nd singular soetat et soeta 2nd singular oot soettant, oot soettanut et oo soettant, et oo soettanut
3rd singular soettaa ei soeta 3rd singular ono soettant, ono soettanut ei oo soettant, ei oo soettanut
1st plural soetamma emmä soeta 1st plural oomma soettanneet emmä oo soettanneet
2nd plural soetatta että soeta 2nd plural ootta soettanneet että oo soettanneet
3rd plural soettaat1), soettavat2), soetettaa evät soeta, ei soeteta 3rd plural ovat soettanneet evät oo soettanneet, ei oo soetettu
impersonal soetettaa ei soeteta impersonal ono soetettu ei oo soetettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular soetin en soettant, en soettanut 1st singular olin soettant, olin soettanut en olt soettant, en olt soettanut
2nd singular soetit et soettant, et soettanut 2nd singular olit soettant, olit soettanut et olt soettant, et olt soettanut
3rd singular soetti ei soettant, ei soettanut 3rd singular oli soettant, oli soettanut ei olt soettant, ei olt soettanut
1st plural soetimma emmä soettanneet 1st plural olimma soettanneet emmä olleet soettanneet
2nd plural soetitta että soettanneet 2nd plural olitta soettanneet että olleet soettanneet
3rd plural soettiit1), soettivat2), soetettii evät soettanneet, ei soetettu 3rd plural olivat soettanneet evät olleet soettanneet, ei olt soetettu
impersonal soetettii ei soetettu impersonal oli soetettu ei olt soetettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular soettaisin en soettais 1st singular olisin soettant, olisin soettanut en olis soettant, en olis soettanut
2nd singular soettaisit, soettaist1) et soettais 2nd singular olisit soettant, olisit soettanut et olis soettant, et olis soettanut
3rd singular soettais ei soettais 3rd singular olis soettant, olis soettanut ei olis soettant, ei olis soettanut
1st plural soettaisimma emmä soettais 1st plural olisimma soettanneet emmä olis soettanneet
2nd plural soettaisitta että soettais 2nd plural olisitta soettanneet että olis soettanneet
3rd plural soettaisiit1), soettaisivat2), soetettais evät soettais, ei soetettais 3rd plural olisivat soettanneet evät olis soettanneet, ei olis soetettu
impersonal soetettais ei soetettais impersonal olis soetettu ei olis soetettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular soeta elä soeta 2nd singular oo soettant, oo soettanut elä oo soettant, elä oo soettanut
3rd singular soettakkoo elköö soettako 3rd singular olkoo soettant, olkoo soettanut elköö olko soettant, elköö olko soettanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural soettakkaa elkää soettako 2nd plural olkaa soettanneet elkää olko soettanneet
3rd plural soettakkoot elkööt soettako, elköö soetettako 3rd plural olkoot soettanneet elkööt olko soettanneet, elköö olko soetettu
impersonal soetettakoo elköö soetettako impersonal olkoo soetettu elköö olko soetettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular soettanen en soettane
2nd singular soettanet et soettane
3rd singular soettannoo ei soettane
1st plural soettanemma emmä soettane
2nd plural soettanetta että soettane
3rd plural soettannoot evät soettane, ei soetettane
impersonal soetettanoo ei soetettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st soettaa present soettava soetettava
2nd inessive soettaes past soettant, soettanut soetettu
instructive soettaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (soettakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative soettammaa
inessive soettamas
elative soettamast
abessive soettamata
4th nominative soettamiin
partitive soettamista, soettamist

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 536
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.