sööjä

See also: sooja

Ingrian

Etymology

From söö- (to eat) + -jä. Akin to Finnish syöjä.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsøːjæ/, [ˈs̠øːj]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsøːjæ/, [ˈʃø̝ːjæ]
  • Rhymes: -øːj, -øːjæ
  • Hyphenation: söö‧jä

Noun

sööjä

  1. eater
    • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:
      Maata oli vähä, a paljo oli i bobulija, kel ei olt ensikää maata, a perrees oli sööjiä;
      There was little land, and many were landless farmers, who didn't have any land at all, but there were eaters in [their] families;

Declension

Declension of sööjä (type 3/koira, no gradation)
singular plural
nominative sööjä sööjät
genitive sööjän sööjiin
partitive sööjää sööjiä
illative sööjää sööjii
inessive sööjääs sööjiis
elative sööjäst sööjist
allative sööjälle sööjille
adessive sööjääl sööjiil
ablative sööjält sööjilt
translative sööjäks sööjiks
essive sööjännä, sööjään sööjinnä, sööjiin
exessive1) sööjänt sööjint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.