poliisi

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpoliːsi/, [ˈpo̞liːs̠i]
  • Rhymes: -oliːsi
  • Syllabification(key): po‧lii‧si

Etymology 1

Borrowed from Swedish polis, from Latin polītīa, from Ancient Greek πολιτεία (politeía).

Noun

poliisi

  1. police (organization)
  2. policeman, police officer
Usage notes
  • According to Kotus, poliisi is inflected like paperi which, in practice, means that the genitive plural could be poliiseiden or poliiseitten and partitive plural could be poliiseita. Such forms are rarely seen in practice.
Declension
Inflection of poliisi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative poliisi poliisit
genitive poliisin poliisien
partitive poliisia poliiseja
illative poliisiin poliiseihin
singular plural
nominative poliisi poliisit
accusative nom. poliisi poliisit
gen. poliisin
genitive poliisin poliisien
partitive poliisia poliiseja
inessive poliisissa poliiseissa
elative poliisista poliiseista
illative poliisiin poliiseihin
adessive poliisilla poliiseilla
ablative poliisilta poliiseilta
allative poliisille poliiseille
essive poliisina poliiseina
translative poliisiksi poliiseiksi
abessive poliisitta poliiseitta
instructive poliisein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of poliisi (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative poliisini poliisini
accusative nom. poliisini poliisini
gen. poliisini
genitive poliisini poliisieni
partitive poliisiani poliisejani
inessive poliisissani poliiseissani
elative poliisistani poliiseistani
illative poliisiini poliiseihini
adessive poliisillani poliiseillani
ablative poliisiltani poliiseiltani
allative poliisilleni poliiseilleni
essive poliisinani poliiseinani
translative poliisikseni poliiseikseni
abessive poliisittani poliiseittani
instructive
comitative poliiseineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative poliisisi poliisisi
accusative nom. poliisisi poliisisi
gen. poliisisi
genitive poliisisi poliisiesi
partitive poliisiasi poliisejasi
inessive poliisissasi poliiseissasi
elative poliisistasi poliiseistasi
illative poliisiisi poliiseihisi
adessive poliisillasi poliiseillasi
ablative poliisiltasi poliiseiltasi
allative poliisillesi poliiseillesi
essive poliisinasi poliiseinasi
translative poliisiksesi poliiseiksesi
abessive poliisittasi poliiseittasi
instructive
comitative poliiseinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative poliisimme poliisimme
accusative nom. poliisimme poliisimme
gen. poliisimme
genitive poliisimme poliisiemme
partitive poliisiamme poliisejamme
inessive poliisissamme poliiseissamme
elative poliisistamme poliiseistamme
illative poliisiimme poliiseihimme
adessive poliisillamme poliiseillamme
ablative poliisiltamme poliiseiltamme
allative poliisillemme poliiseillemme
essive poliisinamme poliiseinamme
translative poliisiksemme poliiseiksemme
abessive poliisittamme poliiseittamme
instructive
comitative poliiseinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative poliisinne poliisinne
accusative nom. poliisinne poliisinne
gen. poliisinne
genitive poliisinne poliisienne
partitive poliisianne poliisejanne
inessive poliisissanne poliiseissanne
elative poliisistanne poliiseistanne
illative poliisiinne poliiseihinne
adessive poliisillanne poliiseillanne
ablative poliisiltanne poliiseiltanne
allative poliisillenne poliiseillenne
essive poliisinanne poliiseinanne
translative poliisiksenne poliiseiksenne
abessive poliisittanne poliiseittanne
instructive
comitative poliiseinenne
third-person possessor
singular plural
nominative poliisinsa poliisinsa
accusative nom. poliisinsa poliisinsa
gen. poliisinsa
genitive poliisinsa poliisiensa
partitive poliisiaan
poliisiansa
poliisejaan
poliisejansa
inessive poliisissaan
poliisissansa
poliiseissaan
poliiseissansa
elative poliisistaan
poliisistansa
poliiseistaan
poliiseistansa
illative poliisiinsa poliiseihinsa
adessive poliisillaan
poliisillansa
poliiseillaan
poliiseillansa
ablative poliisiltaan
poliisiltansa
poliiseiltaan
poliiseiltansa
allative poliisilleen
poliisillensa
poliiseilleen
poliiseillensa
essive poliisinaan
poliisinansa
poliiseinaan
poliiseinansa
translative poliisikseen
poliisiksensa
poliiseikseen
poliiseiksensa
abessive poliisittaan
poliisittansa
poliiseittaan
poliiseittansa
instructive
comitative poliiseineen
poliiseinensa
Synonyms
Derived terms
compounds

Further reading

Noun

poliisi

  1. second-person singular possessive form of illative singular of poli

Noun

poliisi

  1. second-person singular possessive form of illative plural of pola

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.