pinni

Finnish

Etymology 1

Borrowed from Swedish pinne. Meaning "pin" (in electronics) is a semantic loan from English pin.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpinːi/, [ˈpinːi]
  • Rhymes: -inːi
  • Syllabification(key): pin‧ni

Noun

pinni

  1. hairpin
  2. (electronics) pin
Declension
Inflection of pinni (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative pinni pinnit
genitive pinnin pinnien
partitive pinniä pinnejä
illative pinniin pinneihin
singular plural
nominative pinni pinnit
accusative nom. pinni pinnit
gen. pinnin
genitive pinnin pinnien
partitive pinniä pinnejä
inessive pinnissä pinneissä
elative pinnistä pinneistä
illative pinniin pinneihin
adessive pinnillä pinneillä
ablative pinniltä pinneiltä
allative pinnille pinneille
essive pinninä pinneinä
translative pinniksi pinneiksi
abessive pinnittä pinneittä
instructive pinnein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pinni (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative pinnini pinnini
accusative nom. pinnini pinnini
gen. pinnini
genitive pinnini pinnieni
partitive pinniäni pinnejäni
inessive pinnissäni pinneissäni
elative pinnistäni pinneistäni
illative pinniini pinneihini
adessive pinnilläni pinneilläni
ablative pinniltäni pinneiltäni
allative pinnilleni pinneilleni
essive pinninäni pinneinäni
translative pinnikseni pinneikseni
abessive pinnittäni pinneittäni
instructive
comitative pinneineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative pinnisi pinnisi
accusative nom. pinnisi pinnisi
gen. pinnisi
genitive pinnisi pinniesi
partitive pinniäsi pinnejäsi
inessive pinnissäsi pinneissäsi
elative pinnistäsi pinneistäsi
illative pinniisi pinneihisi
adessive pinnilläsi pinneilläsi
ablative pinniltäsi pinneiltäsi
allative pinnillesi pinneillesi
essive pinninäsi pinneinäsi
translative pinniksesi pinneiksesi
abessive pinnittäsi pinneittäsi
instructive
comitative pinneinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative pinnimme pinnimme
accusative nom. pinnimme pinnimme
gen. pinnimme
genitive pinnimme pinniemme
partitive pinniämme pinnejämme
inessive pinnissämme pinneissämme
elative pinnistämme pinneistämme
illative pinniimme pinneihimme
adessive pinnillämme pinneillämme
ablative pinniltämme pinneiltämme
allative pinnillemme pinneillemme
essive pinninämme pinneinämme
translative pinniksemme pinneiksemme
abessive pinnittämme pinneittämme
instructive
comitative pinneinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative pinninne pinninne
accusative nom. pinninne pinninne
gen. pinninne
genitive pinninne pinnienne
partitive pinniänne pinnejänne
inessive pinnissänne pinneissänne
elative pinnistänne pinneistänne
illative pinniinne pinneihinne
adessive pinnillänne pinneillänne
ablative pinniltänne pinneiltänne
allative pinnillenne pinneillenne
essive pinninänne pinneinänne
translative pinniksenne pinneiksenne
abessive pinnittänne pinneittänne
instructive
comitative pinneinenne
third-person possessor
singular plural
nominative pinninsä pinninsä
accusative nom. pinninsä pinninsä
gen. pinninsä
genitive pinninsä pinniensä
partitive pinniään
pinniänsä
pinnejään
pinnejänsä
inessive pinnissään
pinnissänsä
pinneissään
pinneissänsä
elative pinnistään
pinnistänsä
pinneistään
pinneistänsä
illative pinniinsä pinneihinsä
adessive pinnillään
pinnillänsä
pinneillään
pinneillänsä
ablative pinniltään
pinniltänsä
pinneiltään
pinneiltänsä
allative pinnilleen
pinnillensä
pinneilleen
pinneillensä
essive pinninään
pinninänsä
pinneinään
pinneinänsä
translative pinnikseen
pinniksensä
pinneikseen
pinneiksensä
abessive pinnittään
pinnittänsä
pinneittään
pinneittänsä
instructive
comitative pinneineen
pinneinensä
Derived terms
compounds

Further reading

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpinːi/, [ˈpinːi] (indicative)
  • IPA(key): /ˈpinːiˣ/, [ˈpinːi(ʔ)] (imperative, connegative)
  • Rhymes: -inːi
  • Syllabification(key): pin‧ni

Verb

pinni

  1. inflection of pinniä:
    1. third-person singular past indicative
    2. present active indicative connegative
    3. second-person singular present imperative
    4. second-person singular present active imperative connegative

Icelandic

Etymology

From late Old Norse pinni, from Middle Low German pinne, from Old Saxon pinn (pin; peg), from Proto-Germanic *pinn- (pointed object; spike; peak), from Proto-Indo-European *bend- (protruding object, pointed peg, nail, edge). Cognate with English pin.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpʰɪnːɪ/
  • Rhymes: -ɪnːɪ

Noun

pinni m (genitive singular pinna, nominative plural pinnar)

  1. pin, peg, stick

Declension

Synonyms

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.