pinne

See also: pínne

Dutch

Pronunciation

  • (file)

Verb

pinne

  1. (dated or formal) singular present subjunctive of pinnen

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic [Term?], possibly from Proto-Finno-Ugric *pintä- (to close, cover). In that case, it is cognate with Hungarian fed and Udmurt поди (poďi).[1]

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpinːeˣ/, [ˈpinːe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -inːe
  • Syllabification(key): pin‧ne

Noun

pinne

  1. (rare, dialectal) Any device or part that keeps something in its place through tension (as contrasted with e.g. weight or friction), such as a clamp or clip.
  2. (pathology) A condition in which a nerve is pressed by other body parts causing pain, cramps or other symptoms.
  3. (idiomatic, in the locative cases) A difficult situation, jam, bind.
    Synonyms: kiipeli, liemi
    olla pinteessäto be in a difficult situation
    joutua pinteeseento get into a difficult situation
    päästä pinteestäto get out of a difficult situation

Declension

Inflection of pinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative pinne pinteet
genitive pinteen pinteiden
pinteitten
partitive pinnettä pinteitä
illative pinteeseen pinteisiin
pinteihin
singular plural
nominative pinne pinteet
accusative nom. pinne pinteet
gen. pinteen
genitive pinteen pinteiden
pinteitten
partitive pinnettä pinteitä
inessive pinteessä pinteissä
elative pinteestä pinteistä
illative pinteeseen pinteisiin
pinteihin
adessive pinteellä pinteillä
ablative pinteeltä pinteiltä
allative pinteelle pinteille
essive pinteenä pinteinä
translative pinteeksi pinteiksi
abessive pinteettä pinteittä
instructive pintein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative pinteeni pinteeni
accusative nom. pinteeni pinteeni
gen. pinteeni
genitive pinteeni pinteideni
pinteitteni
partitive pinnettäni pinteitäni
inessive pinteessäni pinteissäni
elative pinteestäni pinteistäni
illative pinteeseeni pinteisiini
pinteihini
adessive pinteelläni pinteilläni
ablative pinteeltäni pinteiltäni
allative pinteelleni pinteilleni
essive pinteenäni pinteinäni
translative pinteekseni pinteikseni
abessive pinteettäni pinteittäni
instructive
comitative pinteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative pinteesi pinteesi
accusative nom. pinteesi pinteesi
gen. pinteesi
genitive pinteesi pinteidesi
pinteittesi
partitive pinnettäsi pinteitäsi
inessive pinteessäsi pinteissäsi
elative pinteestäsi pinteistäsi
illative pinteeseesi pinteisiisi
pinteihisi
adessive pinteelläsi pinteilläsi
ablative pinteeltäsi pinteiltäsi
allative pinteellesi pinteillesi
essive pinteenäsi pinteinäsi
translative pinteeksesi pinteiksesi
abessive pinteettäsi pinteittäsi
instructive
comitative pinteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative pinteemme pinteemme
accusative nom. pinteemme pinteemme
gen. pinteemme
genitive pinteemme pinteidemme
pinteittemme
partitive pinnettämme pinteitämme
inessive pinteessämme pinteissämme
elative pinteestämme pinteistämme
illative pinteeseemme pinteisiimme
pinteihimme
adessive pinteellämme pinteillämme
ablative pinteeltämme pinteiltämme
allative pinteellemme pinteillemme
essive pinteenämme pinteinämme
translative pinteeksemme pinteiksemme
abessive pinteettämme pinteittämme
instructive
comitative pinteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative pinteenne pinteenne
accusative nom. pinteenne pinteenne
gen. pinteenne
genitive pinteenne pinteidenne
pinteittenne
partitive pinnettänne pinteitänne
inessive pinteessänne pinteissänne
elative pinteestänne pinteistänne
illative pinteeseenne pinteisiinne
pinteihinne
adessive pinteellänne pinteillänne
ablative pinteeltänne pinteiltänne
allative pinteellenne pinteillenne
essive pinteenänne pinteinänne
translative pinteeksenne pinteiksenne
abessive pinteettänne pinteittänne
instructive
comitative pinteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative pinteensä pinteensä
accusative nom. pinteensä pinteensä
gen. pinteensä
genitive pinteensä pinteidensä
pinteittensä
partitive pinnettään
pinnettänsä
pinteitään
pinteitänsä
inessive pinteessään
pinteessänsä
pinteissään
pinteissänsä
elative pinteestään
pinteestänsä
pinteistään
pinteistänsä
illative pinteeseensä pinteisiinsä
pinteihinsä
adessive pinteellään
pinteellänsä
pinteillään
pinteillänsä
ablative pinteeltään
pinteeltänsä
pinteiltään
pinteiltänsä
allative pinteelleen
pinteellensä
pinteilleen
pinteillensä
essive pinteenään
pinteenänsä
pinteinään
pinteinänsä
translative pinteekseen
pinteeksensä
pinteikseen
pinteiksensä
abessive pinteettään
pinteettänsä
pinteittään
pinteittänsä
instructive
comitative pinteineen
pinteinensä

Derived terms

compounds

References

Further reading

Anagrams

Italian

Noun

pinne f

  1. plural of pinna

Middle Low German

Etymology

From Old Saxon *pinna (compare pinn, pin m), from Proto-West Germanic *pinnā.

Noun

pinne f[1]

  1. peg, nail

Declension

This noun needs an inflection-table template.

Derived terms

  • haspelpinne
  • hopinne
  • krampinne
  • pinnāgel
  • schōpinne
  • slachpinne

Descendants

  • German Low German: Pinne f, Pinn m
  • Old Norse: pinni, pinnr

References

  1. "pinne" in Köbler, Gerhard, Mittelniederdeutsches Wörterbuch (3rd edition 2014)

Norwegian Bokmål

Etymology

From Old Norse pinni, from Middle Low German pin, pinne.

This etymology is incomplete. You can help Wiktionary by elaborating on the origins of this term.

Noun

pinne m (definite singular pinnen, indefinite plural pinner, definite plural pinnene)

  1. a stick
  2. (knitting) a needle
  3. a drink
    ta seg en pinne
    take yourself a drink

Compounds

References

Norwegian Nynorsk

Alternative forms

Etymology

From Old Norse pinni, from Proto-Germanic *penn-, borrowed from classical Latin penna (feather, wing). Cognate to English pin.

Pronunciation

  • IPA(key): /²pɪnːə/

Noun

pinne m (definite singular pinnen, indefinite plural pinnar, definite plural pinnane)

  1. a stick
  2. (knitting) a needle

Derived terms

Further reading

Old English

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpin.ne/

Noun

pinne f

  1. bottle, flask

Usage notes

  • The exact gender is unknown. As pinne, it is assumed to be feminine. The form, glossed once in the accusative case, is pinnan (for flaxan, "flask"). Gender could also be masculine (nominative pinna).

Declension

Swedish

Etymology

From Old Norse pinni, from Middle Low German pinne, from Old Saxon pinn (pin; peg), from Proto-Germanic *pinn- (pointed object; spike; peak), from Proto-Indo-European *bend- (protruding object, pointed peg, nail, edge). Cognate with English pin.

Pronunciation

  • (file)

Noun

pinne c

  1. a stick; a short thin roughly cylindrical form of material
    1. a chopstick
      Synonym: ätpinne
      äta med pinnar
      eat with chopsticks
  2. a perch; a bird's roost
    Som en fågel på en pinne, vill jag ständigt sitta i ditt minne.
    Like a bird on its perch, I want to sit forever in your memory.
  3. (sports) a point valid in a sports league, given to a team for winning a league match
    I fotbollsligan får det vinnande laget tre pinnar medan det förlorande laget inte får någon.
    In the football league, the winning team gets three points while the losing team gets none

Declension

Declension of pinne 
Singular Plural
Indefinite Definite Indefinite Definite
Nominative pinne pinnen pinnar pinnarna
Genitive pinnes pinnens pinnars pinnarnas

Derived terms

See also

References

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.