loppua

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *loppudak. Equivalent to loppu (“end”) +‎ -ua or (dialectal) loppea (“to finish”) +‎ -ua.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈlopːuɑˣ/, [ˈlo̞pːuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -opːuɑ
  • Syllabification(key): lop‧pu‧a

Verb

loppua

  1. (intransitive) to (come to an) end, finish, get over, stop, cease
    Synonyms: lakata, päättyä, herjetä
  2. (intransitive) to run out (be consumed in its entirety so that nothing remains)
    Aika loppuu.
    Time is running out.
Conjugation
Inflection of loppua (Kotus type 52*B/sanoa, pp-p gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. lopun en lopu 1st sing. olen loppunut en ole loppunut
2nd sing. loput et lopu 2nd sing. olet loppunut et ole loppunut
3rd sing. loppuu ei lopu 3rd sing. on loppunut ei ole loppunut
1st plur. lopumme emme lopu 1st plur. olemme loppuneet emme ole loppuneet
2nd plur. loputte ette lopu 2nd plur. olette loppuneet ette ole loppuneet
3rd plur. loppuvat eivät lopu 3rd plur. ovat loppuneet eivät ole loppuneet
passive loputaan ei loputa passive on loputtu ei ole loputtu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. lopuin en loppunut 1st sing. olin loppunut en ollut loppunut
2nd sing. lopuit et loppunut 2nd sing. olit loppunut et ollut loppunut
3rd sing. loppui ei loppunut 3rd sing. oli loppunut ei ollut loppunut
1st plur. lopuimme emme loppuneet 1st plur. olimme loppuneet emme olleet loppuneet
2nd plur. lopuitte ette loppuneet 2nd plur. olitte loppuneet ette olleet loppuneet
3rd plur. loppuivat eivät loppuneet 3rd plur. olivat loppuneet eivät olleet loppuneet
passive loputtiin ei loputtu passive oli loputtu ei ollut loputtu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. loppuisin en loppuisi 1st sing. olisin loppunut en olisi loppunut
2nd sing. loppuisit et loppuisi 2nd sing. olisit loppunut et olisi loppunut
3rd sing. loppuisi ei loppuisi 3rd sing. olisi loppunut ei olisi loppunut
1st plur. loppuisimme emme loppuisi 1st plur. olisimme loppuneet emme olisi loppuneet
2nd plur. loppuisitte ette loppuisi 2nd plur. olisitte loppuneet ette olisi loppuneet
3rd plur. loppuisivat eivät loppuisi 3rd plur. olisivat loppuneet eivät olisi loppuneet
passive loputtaisiin ei loputtaisi passive olisi loputtu ei olisi loputtu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. lopu älä lopu 2nd sing. — —
3rd sing. loppukoon älköön loppuko 3rd sing. olkoon loppunut älköön olko loppunut
1st plur. loppukaamme älkäämme loppuko 1st plur. — —
2nd plur. loppukaa älkää loppuko 2nd plur. — —
3rd plur. loppukoot älkööt loppuko 3rd plur. olkoot loppuneet älkööt olko loppuneet
passive loputtakoon älköön loputtako passive olkoon loputtu älköön olko loputtu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. loppunen en loppune 1st sing. lienen loppunut en liene loppunut
2nd sing. loppunet et loppune 2nd sing. lienet loppunut et liene loppunut
3rd sing. loppunee ei loppune 3rd sing. lienee loppunut ei liene loppunut
1st plur. loppunemme emme loppune 1st plur. lienemme loppuneet emme liene loppuneet
2nd plur. loppunette ette loppune 2nd plur. lienette loppuneet ette liene loppuneet
3rd plur. loppunevat eivät loppune 3rd plur. lienevät loppuneet eivät liene loppuneet
passive loputtaneen ei loputtane passive lienee loputtu ei liene loputtu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st loppua present loppuva loputtava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st loppuakseni loppuaksemme
2nd loppuaksesi loppuaksenne
3rd loppuakseen
loppuaksensa
 past loppunut loputtu
2nd inessive2 loppuessa loputtaessa agent3 loppuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st loppuessani loppuessamme
2nd loppuessasi loppuessanne
3rd loppuessaan
loppuessansa
 negative loppumaton
instructive loppuen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive loppumassa —
elative loppumasta —
illative loppumaan —
adessive loppumalla —
abessive loppumatta —
instructive loppuman loputtaman
4th4 verbal noun loppuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st loppumaisillani loppumaisillamme
2nd loppumaisillasi loppumaisillanne
3rd loppumaisillaan
loppumaisillansa
Derived terms

Further reading

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈlo̞pːuɑ̝]
  • Rhymes: -opːuɑ
  • Syllabification(key): lop‧pu‧a

Noun

loppua

  1. partitive singular of loppu

Anagrams

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *loppudak, equivalent to loppu (“end”) +‎ -ua. Cognates include Finnish loppua.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːo̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːuɑ]
  • Rhymes: -opːoː, -opːuɑ
  • Hyphenation: lop‧pu‧a

Verb

loppua

  1. (intransitive) to end
    • 1936, V. I. Junus, P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 4:
      Äänt möötä hyvin saat tolkku kual loppuu meeli.
      Based on the sound you have a good understanding where a thought ends.
  2. (intransitive, + illative) to end (in)
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 9:
      Kumpa loppuu konsonanttaa.
      Which ends in a consonant.
Conjugation
Conjugation of loppua (type 1/ampua, pp-p gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular lopun en lopu 1st singular oon loppunt, oon loppunut en oo loppunt, en oo loppunut
2nd singular loput et lopu 2nd singular oot loppunt, oot loppunut et oo loppunt, et oo loppunut
3rd singular loppuu ei lopu 3rd singular ono loppunt, ono loppunut ei oo loppunt, ei oo loppunut
1st plural lopumma emmä lopu 1st plural oomma loppuneet emmä oo loppuneet
2nd plural loputta että lopu 2nd plural ootta loppuneet että oo loppuneet
3rd plural loppuut1), loppuvat2), loputaa evät lopu, ei loputa 3rd plural ovat loppuneet evät oo loppuneet, ei oo loputtu
impersonal loputaa ei loputa impersonal ono loputtu ei oo loputtu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular lopuin en loppunt, en loppunut 1st singular olin loppunt, olin loppunut en olt loppunt, en olt loppunut
2nd singular lopuit et loppunt, et loppunut 2nd singular olit loppunt, olit loppunut et olt loppunt, et olt loppunut
3rd singular loppui ei loppunt, ei loppunut 3rd singular oli loppunt, oli loppunut ei olt loppunt, ei olt loppunut
1st plural lopuimma emmä loppuneet 1st plural olimma loppuneet emmä olleet loppuneet
2nd plural lopuitta että loppuneet 2nd plural olitta loppuneet että olleet loppuneet
3rd plural loppuit1), loppuivat2), loputtii evät loppuneet, ei loputtu 3rd plural olivat loppuneet evät olleet loppuneet, ei olt loputtu
impersonal loputtii ei loputtu impersonal oli loputtu ei olt loputtu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular loppuisin en loppuis 1st singular olisin loppunt, olisin loppunut en olis loppunt, en olis loppunut
2nd singular loppuisit, loppuist1) et loppuis 2nd singular olisit loppunt, olisit loppunut et olis loppunt, et olis loppunut
3rd singular loppuis ei loppuis 3rd singular olis loppunt, olis loppunut ei olis loppunt, ei olis loppunut
1st plural loppuisimma emmä loppuis 1st plural olisimma loppuneet emmä olis loppuneet
2nd plural loppuisitta että loppuis 2nd plural olisitta loppuneet että olis loppuneet
3rd plural loppuisiit1), loppuisivat2), loputtais evät loppuis, ei loputtais 3rd plural olisivat loppuneet evät olis loppuneet, ei olis loputtu
impersonal loputtais ei loputtais impersonal olis loputtu ei olis loputtu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular lopu elä lopu 2nd singular oo loppunt, oo loppunut elä oo loppunt, elä oo loppunut
3rd singular loppukoo elköö loppuko 3rd singular olkoo loppunt, olkoo loppunut elköö olko loppunt, elköö olko loppunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural loppukaa elkää loppuko 2nd plural olkaa loppuneet elkää olko loppuneet
3rd plural loppukoot elkööt loppuko, elköö loputtako 3rd plural olkoot loppuneet elkööt olko loppuneet, elköö olko loputtu
impersonal loputtakkoo elköö loputtako impersonal olkoo loputtu elköö olko loputtu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular loppunen en loppune
2nd singular loppunet et loppune
3rd singular loppunoo ei loppune
1st plural loppunemma emmä loppune
2nd plural loppunetta että loppune
3rd plural loppunoot evät loppune, ei loputtane
impersonal loputtannoo ei loputtane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st loppua present loppuva loputtava
2nd inessive loppujees past loppunt, loppunut loputtu
instructive loppuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (loppukaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative loppumaa
inessive loppumaas
elative loppumast
abessive loppumata
4th nominative loppumiin
partitive loppumista, loppumist
See also

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːo̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːuɑ]
  • Rhymes: -opːoː, -opːuɑ
  • Hyphenation: lop‧pu‧a

Noun

loppua

  1. partitive singular of loppu

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 274

Votic

Pronunciation
  • (Luutsa, Liivtšülä) IPA(key): /ˈlopːuɑ̯/, [ˈɫopːuɑ̯]
  • Rhymes: -opːuɑ̯
  • Hyphenation: lop‧pua

Verb

loppua

  1. Alternative form of lõppua

Inflection
Conjugation of loppua (type II-2/alkua, pp-p gradation)
Indicative
Present Perfect
positive negative positive negative
1st singular lopun en lopu 1st singular õõn loppunnu en õõ loppunnu
2nd singular lopud ed lopu 2nd singular õõd loppunnu ed õõ loppunnu
3rd singular lopub eb lopu 3rd singular on loppunnu eb õõ loppunnu
1st plural lopummõ emmä lopu 1st plural öõmmõ loppunnu emmä õõ loppunnu
2nd plural loputtõ että lopu 2nd plural õõttõ loppunnu että õõ loppunnu
3rd plural loputa eväd lopu 3rd plural õlla loputu eväd õõ loputu
impersonal loputa eväd lopu impersonal õlla loputu eväd õõ loputu
Imperfect Pluperfect
positive negative positive negative
1st singular lopuzin en loppunnu 1st singular õlin loppunnu —
2nd singular lopuzid ed loppunnu 2nd singular õlid loppunnu —
3rd singular loppu eb loppunnu 3rd singular õli loppunnu —
1st plural lopuzimmõ emmä loppunnu 1st plural õlimmõ loppunnu —
2nd plural lopuzittõ että loppunnu 2nd plural õlittõ loppunnu —
3rd plural loputi eväd loputu 3rd plural õlti loputu —
impersonal loputi eväd loputu impersonal õlti loputu —
Conditional
Present Perfect
positive negative positive negative
1st singular loppuizin en loppuizʹ 1st singular õllõizin loppunnu en õllõizʹ loppunnu
2nd singular loppuizid ed loppuizʹ 2nd singular õllõizid loppunnu ed õllõizʹ loppunnu
3rd singular loppuizʹ eb loppuizʹ 3rd singular õllõizʹ loppunnu eb õllõizʹ loppunnu
1st plural loppuizimmõ emmä loppuizʹ 1st plural õllõizimmõ loppunnu emmä õllõizʹ loppunnu
2nd plural loppuizittõ että loppuizʹ 2nd plural õllõizittõ loppunnu että õllõizʹ loppunnu
3rd plural loputaizʹ eväd loputaizʹ 3rd plural õltaizʹ loputu eväd õltaizʹ loputu
impersonal loputaizʹ eväd loputaizʹ impersonal õltaizʹ loputu eväd õltaizʹ loputu
Imperative
Present
positive negative
1st singular — —
2nd singular lopu elä lopu
3rd singular loppugo elko loppugo
1st plural — —
2nd plural loppuga elka loppuga
3rd plural loppugod —
impersonal — —
Nominal forms
Infinitives Participles
active passive
1st loppua present loppujõ1) —
2nd illative loppuma past loppunnu loputu
inessive loppumõz 1) also used as the agent noun
elative loppumassõ
abessive loppumattõ

References
  • Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “loppua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.