loppumaton

Finnish

Etymology

loppua + -maton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈlopːumɑton/, [ˈlo̞pːuˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): lop‧pu‧ma‧ton

Adjective

loppumaton (comparative loppumattomampi, superlative loppumattomin)

  1. endless

Declension

Inflection of loppumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative loppumaton loppumattomat
genitive loppumattoman loppumattomien
partitive loppumatonta loppumattomia
illative loppumattomaan loppumattomiin
singular plural
nominative loppumaton loppumattomat
accusative nom. loppumaton loppumattomat
gen. loppumattoman
genitive loppumattoman loppumattomien
loppumatontenrare
partitive loppumatonta loppumattomia
inessive loppumattomassa loppumattomissa
elative loppumattomasta loppumattomista
illative loppumattomaan loppumattomiin
adessive loppumattomalla loppumattomilla
ablative loppumattomalta loppumattomilta
allative loppumattomalle loppumattomille
essive loppumattomana loppumattomina
translative loppumattomaksi loppumattomiksi
abessive loppumattomatta loppumattomitta
instructive loppumattomin
comitative loppumattomine
Possessive forms of loppumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative loppumattomani loppumattomani
accusative nom. loppumattomani loppumattomani
gen. loppumattomani
genitive loppumattomani loppumattomieni
loppumatontenirare
partitive loppumatontani loppumattomiani
inessive loppumattomassani loppumattomissani
elative loppumattomastani loppumattomistani
illative loppumattomaani loppumattomiini
adessive loppumattomallani loppumattomillani
ablative loppumattomaltani loppumattomiltani
allative loppumattomalleni loppumattomilleni
essive loppumattomanani loppumattominani
translative loppumattomakseni loppumattomikseni
abessive loppumattomattani loppumattomittani
instructive
comitative loppumattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative loppumattomasi loppumattomasi
accusative nom. loppumattomasi loppumattomasi
gen. loppumattomasi
genitive loppumattomasi loppumattomiesi
loppumatontesirare
partitive loppumatontasi loppumattomiasi
inessive loppumattomassasi loppumattomissasi
elative loppumattomastasi loppumattomistasi
illative loppumattomaasi loppumattomiisi
adessive loppumattomallasi loppumattomillasi
ablative loppumattomaltasi loppumattomiltasi
allative loppumattomallesi loppumattomillesi
essive loppumattomanasi loppumattominasi
translative loppumattomaksesi loppumattomiksesi
abessive loppumattomattasi loppumattomittasi
instructive
comitative loppumattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative loppumattomamme loppumattomamme
accusative nom. loppumattomamme loppumattomamme
gen. loppumattomamme
genitive loppumattomamme loppumattomiemme
loppumatontemmerare
partitive loppumatontamme loppumattomiamme
inessive loppumattomassamme loppumattomissamme
elative loppumattomastamme loppumattomistamme
illative loppumattomaamme loppumattomiimme
adessive loppumattomallamme loppumattomillamme
ablative loppumattomaltamme loppumattomiltamme
allative loppumattomallemme loppumattomillemme
essive loppumattomanamme loppumattominamme
translative loppumattomaksemme loppumattomiksemme
abessive loppumattomattamme loppumattomittamme
instructive
comitative loppumattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative loppumattomanne loppumattomanne
accusative nom. loppumattomanne loppumattomanne
gen. loppumattomanne
genitive loppumattomanne loppumattomienne
loppumatontennerare
partitive loppumatontanne loppumattomianne
inessive loppumattomassanne loppumattomissanne
elative loppumattomastanne loppumattomistanne
illative loppumattomaanne loppumattomiinne
adessive loppumattomallanne loppumattomillanne
ablative loppumattomaltanne loppumattomiltanne
allative loppumattomallenne loppumattomillenne
essive loppumattomananne loppumattominanne
translative loppumattomaksenne loppumattomiksenne
abessive loppumattomattanne loppumattomittanne
instructive
comitative loppumattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative loppumattomansa loppumattomansa
accusative nom. loppumattomansa loppumattomansa
gen. loppumattomansa
genitive loppumattomansa loppumattomiensa
loppumatontensarare
partitive loppumatontaan
loppumatontansa
loppumattomiaan
loppumattomiansa
inessive loppumattomassaan
loppumattomassansa
loppumattomissaan
loppumattomissansa
elative loppumattomastaan
loppumattomastansa
loppumattomistaan
loppumattomistansa
illative loppumattomaansa loppumattomiinsa
adessive loppumattomallaan
loppumattomallansa
loppumattomillaan
loppumattomillansa
ablative loppumattomaltaan
loppumattomaltansa
loppumattomiltaan
loppumattomiltansa
allative loppumattomalleen
loppumattomallensa
loppumattomilleen
loppumattomillensa
essive loppumattomanaan
loppumattomanansa
loppumattominaan
loppumattominansa
translative loppumattomakseen
loppumattomaksensa
loppumattomikseen
loppumattomiksensa
abessive loppumattomattaan
loppumattomattansa
loppumattomittaan
loppumattomittansa
instructive
comitative loppumattomineen
loppumattominensa

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.