kantata

See also: kantáta and kantāta

Esperanto

Adjective

kantata

  1. singular present active participle of kanti

Finnish

Etymology

kantti (“edge”) +‎ -ata

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑntɑtɑˣ/, [ˈkɑ̝n̪t̪ɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑntɑtɑ
  • Syllabification(key): kan‧ta‧ta

Verb

kantata

  1. (woodworking, colloquial) to edge (furnish with an edge)
    Synonyms: särmätä, syrjätä
  2. (textiles, colloquial) to edge (finish the edge of a cloth)
    Synonym: reunustaa
  3. (metallurgy) to bend sheet metal
    Synonyms: kulmata, taivuttaa
  4. (skiing) to edge (ski on the edge of the ski as when cornering)

Conjugation
Inflection of kantata (Kotus type 73*C/salata, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kanttaan en kanttaa 1st sing. olen kantannut en ole kantannut
2nd sing. kanttaat et kanttaa 2nd sing. olet kantannut et ole kantannut
3rd sing. kanttaa ei kanttaa 3rd sing. on kantannut ei ole kantannut
1st plur. kanttaamme emme kanttaa 1st plur. olemme kantanneet emme ole kantanneet
2nd plur. kanttaatte ette kanttaa 2nd plur. olette kantanneet ette ole kantanneet
3rd plur. kanttaavat eivät kanttaa 3rd plur. ovat kantanneet eivät ole kantanneet
passive kantataan ei kantata passive on kantattu ei ole kantattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kanttasin en kantannut 1st sing. olin kantannut en ollut kantannut
2nd sing. kanttasit et kantannut 2nd sing. olit kantannut et ollut kantannut
3rd sing. kanttasi ei kantannut 3rd sing. oli kantannut ei ollut kantannut
1st plur. kanttasimme emme kantanneet 1st plur. olimme kantanneet emme olleet kantanneet
2nd plur. kanttasitte ette kantanneet 2nd plur. olitte kantanneet ette olleet kantanneet
3rd plur. kanttasivat eivät kantanneet 3rd plur. olivat kantanneet eivät olleet kantanneet
passive kantattiin ei kantattu passive oli kantattu ei ollut kantattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kanttaisin en kanttaisi 1st sing. olisin kantannut en olisi kantannut
2nd sing. kanttaisit et kanttaisi 2nd sing. olisit kantannut et olisi kantannut
3rd sing. kanttaisi ei kanttaisi 3rd sing. olisi kantannut ei olisi kantannut
1st plur. kanttaisimme emme kanttaisi 1st plur. olisimme kantanneet emme olisi kantanneet
2nd plur. kanttaisitte ette kanttaisi 2nd plur. olisitte kantanneet ette olisi kantanneet
3rd plur. kanttaisivat eivät kanttaisi 3rd plur. olisivat kantanneet eivät olisi kantanneet
passive kantattaisiin ei kantattaisi passive olisi kantattu ei olisi kantattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kanttaa älä kanttaa 2nd sing. — —
3rd sing. kantatkoon älköön kantatko 3rd sing. olkoon kantannut älköön olko kantannut
1st plur. kantatkaamme älkäämme kantatko 1st plur. — —
2nd plur. kantatkaa älkää kantatko 2nd plur. — —
3rd plur. kantatkoot älkööt kantatko 3rd plur. olkoot kantanneet älkööt olko kantanneet
passive kantattakoon älköön kantattako passive olkoon kantattu älköön olko kantattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kantannen en kantanne 1st sing. lienen kantannut en liene kantannut
2nd sing. kantannet et kantanne 2nd sing. lienet kantannut et liene kantannut
3rd sing. kantannee ei kantanne 3rd sing. lienee kantannut ei liene kantannut
1st plur. kantannemme emme kantanne 1st plur. lienemme kantanneet emme liene kantanneet
2nd plur. kantannette ette kantanne 2nd plur. lienette kantanneet ette liene kantanneet
3rd plur. kantannevat eivät kantanne 3rd plur. lienevät kantanneet eivät liene kantanneet
passive kantattaneen ei kantattane passive lienee kantattu ei liene kantattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kantata present kanttaava kantattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kantatakseni kantataksemme
2nd kantataksesi kantataksenne
3rd kantatakseen
kantataksensa
 past kantannut kantattu
2nd inessive2 kantatessa kantattaessa agent3 kanttaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kantatessani kantatessamme
2nd kantatessasi kantatessanne
3rd kantatessaan
kantatessansa
 negative kanttaamaton
instructive kantaten — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive kanttaamassa —
elative kanttaamasta —
illative kanttaamaan —
adessive kanttaamalla —
abessive kanttaamatta —
instructive kanttaaman kantattaman
4th4 verbal noun kanttaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kanttaamaisillani kanttaamaisillamme
2nd kanttaamaisillasi kanttaamaisillanne
3rd kanttaamaisillaan
kanttaamaisillansa

Derived terms

See also

Further reading

Anagrams

Icelandic

Etymology

Borrowed from Italian cantata, from Latin cantāta, feminine past participle of cantō (“to sing”).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkʰan̥taːta/

Noun

kantata f (genitive singular kantötu, nominative plural kantötur)

  1. (music) cantata

Declension
declension of kantata
f-w1 singular plural
indefinite definite indefinite definite
nominative kantata kantatan kantötur kantöturnar
accusative kantötu kantötuna kantötur kantöturnar
dative kantötu kantötunni kantötum kantötunum
genitive kantötu kantötunnar kantata kantatanna

Ido

Pronunciation
  • IPA(key): /kanˈtata/

Verb

kantata

  1. present passive participle of kantar

Indonesian

Etymology

From Italian cantata, from Latin [Term?].

Pronunciation
  • IPA(key): [kanˈtata]
  • Hyphenation: kan‧ta‧ta
  • Rhymes: -ta, -a

Noun

kantata (first-person possessive kantataku, second-person possessive kantatamu, third-person possessive kantatanya)

  1. (music) cantata: a vocal composition accompanied by instruments and generally containing more than one movement, typical of 17th and 18th century Italian music.

Further reading

Polish

Etymology

Borrowed from Italian cantata.

Pronunciation
  • IPA(key): /kanˈta.ta/
  • Audio(file)
  • Rhymes: -ata
  • Syllabification: kan‧ta‧ta

Noun

kantata f

  1. (music) cantata

Declension
Declension of kantata
singular plural
nominative kantata kantaty
genitive kantaty kantat
dative kantacie kantatom
accusative kantatę kantaty
instrumental kantatą kantatami
locative kantacie kantatach
vocative kantato kantaty

Derived terms
  • kantatowy

Further reading
  • kantata in Wielki słownik języka polskiego, Instytut Języka Polskiego PAN
  • kantata in Polish dictionaries at PWN

Turkmen

Noun

kantata (definite accusative [please provide], plural [please provide])

  1. cantata

Uzbek
Other scripts
Cyrillic кантата (kantata)‍
Latin kantata‍
Perso-Arabic

Noun

kantata (plural kantatalar)

  1. cantata
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.