jakautua

Finnish

Etymology

jakaa + -utua

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈjɑkɑu̯tuɑˣ/, [ˈjɑ̝kɑ̝u̯ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): ja‧kau‧tu‧a

Verb

jakautua

  1. (intransitive) To divide, be divided, split up.
    Solu jakautui.
    The cell split up.

Conjugation

Inflection of jakautua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. jakaudun en jakaudu 1st sing. olen jakautunut en ole jakautunut
2nd sing. jakaudut et jakaudu 2nd sing. olet jakautunut et ole jakautunut
3rd sing. jakautuu ei jakaudu 3rd sing. on jakautunut ei ole jakautunut
1st plur. jakaudumme emme jakaudu 1st plur. olemme jakautuneet emme ole jakautuneet
2nd plur. jakaudutte ette jakaudu 2nd plur. olette jakautuneet ette ole jakautuneet
3rd plur. jakautuvat eivät jakaudu 3rd plur. ovat jakautuneet eivät ole jakautuneet
passive jakaudutaan ei jakauduta passive on jakauduttu ei ole jakauduttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. jakauduin en jakautunut 1st sing. olin jakautunut en ollut jakautunut
2nd sing. jakauduit et jakautunut 2nd sing. olit jakautunut et ollut jakautunut
3rd sing. jakautui ei jakautunut 3rd sing. oli jakautunut ei ollut jakautunut
1st plur. jakauduimme emme jakautuneet 1st plur. olimme jakautuneet emme olleet jakautuneet
2nd plur. jakauduitte ette jakautuneet 2nd plur. olitte jakautuneet ette olleet jakautuneet
3rd plur. jakautuivat eivät jakautuneet 3rd plur. olivat jakautuneet eivät olleet jakautuneet
passive jakauduttiin ei jakauduttu passive oli jakauduttu ei ollut jakauduttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. jakautuisin en jakautuisi 1st sing. olisin jakautunut en olisi jakautunut
2nd sing. jakautuisit et jakautuisi 2nd sing. olisit jakautunut et olisi jakautunut
3rd sing. jakautuisi ei jakautuisi 3rd sing. olisi jakautunut ei olisi jakautunut
1st plur. jakautuisimme emme jakautuisi 1st plur. olisimme jakautuneet emme olisi jakautuneet
2nd plur. jakautuisitte ette jakautuisi 2nd plur. olisitte jakautuneet ette olisi jakautuneet
3rd plur. jakautuisivat eivät jakautuisi 3rd plur. olisivat jakautuneet eivät olisi jakautuneet
passive jakauduttaisiin ei jakauduttaisi passive olisi jakauduttu ei olisi jakauduttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. jakaudu älä jakaudu 2nd sing.
3rd sing. jakautukoon älköön jakautuko 3rd sing. olkoon jakautunut älköön olko jakautunut
1st plur. jakautukaamme älkäämme jakautuko 1st plur.
2nd plur. jakautukaa älkää jakautuko 2nd plur.
3rd plur. jakautukoot älkööt jakautuko 3rd plur. olkoot jakautuneet älkööt olko jakautuneet
passive jakauduttakoon älköön jakauduttako passive olkoon jakauduttu älköön olko jakauduttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. jakautunen en jakautune 1st sing. lienen jakautunut en liene jakautunut
2nd sing. jakautunet et jakautune 2nd sing. lienet jakautunut et liene jakautunut
3rd sing. jakautunee ei jakautune 3rd sing. lienee jakautunut ei liene jakautunut
1st plur. jakautunemme emme jakautune 1st plur. lienemme jakautuneet emme liene jakautuneet
2nd plur. jakautunette ette jakautune 2nd plur. lienette jakautuneet ette liene jakautuneet
3rd plur. jakautunevat eivät jakautune 3rd plur. lienevät jakautuneet eivät liene jakautuneet
passive jakauduttaneen ei jakauduttane passive lienee jakauduttu ei liene jakauduttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st jakautua present jakautuva jakauduttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st jakautuakseni jakautuaksemme
2nd jakautuaksesi jakautuaksenne
3rd jakautuakseen
jakautuaksensa
past jakautunut jakauduttu
2nd inessive2 jakautuessa jakauduttaessa agent3 jakautuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st jakautuessani jakautuessamme
2nd jakautuessasi jakautuessanne
3rd jakautuessaan
jakautuessansa
negative jakautumaton
instructive jakautuen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive jakautumassa
elative jakautumasta
illative jakautumaan
adessive jakautumalla
abessive jakautumatta
instructive jakautuman jakauduttaman
4th4 verbal noun jakautuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st jakautumaisillani jakautumaisillamme
2nd jakautumaisillasi jakautumaisillanne
3rd jakautumaisillaan
jakautumaisillansa

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.