isontaa

Finnish

Etymology 1

From iso + -ntaa (factitive aspect).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈisontɑːˣ/, [ˈis̠o̞n̪t̪ɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -isontɑː
  • Syllabification(key): i‧son‧taa

Verb

isontaa

  1. (transitive) To enlarge.
Conjugation
Inflection of isontaa (Kotus type 54*J/huutaa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. isonnan en isonna 1st sing. olen isontanut en ole isontanut
2nd sing. isonnat et isonna 2nd sing. olet isontanut et ole isontanut
3rd sing. isontaa ei isonna 3rd sing. on isontanut ei ole isontanut
1st plur. isonnamme emme isonna 1st plur. olemme isontaneet emme ole isontaneet
2nd plur. isonnatte ette isonna 2nd plur. olette isontaneet ette ole isontaneet
3rd plur. isontavat eivät isonna 3rd plur. ovat isontaneet eivät ole isontaneet
passive isonnetaan ei isonneta passive on isonnettu ei ole isonnettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. isonsin en isontanut 1st sing. olin isontanut en ollut isontanut
2nd sing. isonsit et isontanut 2nd sing. olit isontanut et ollut isontanut
3rd sing. isonsi ei isontanut 3rd sing. oli isontanut ei ollut isontanut
1st plur. isonsimme emme isontaneet 1st plur. olimme isontaneet emme olleet isontaneet
2nd plur. isonsitte ette isontaneet 2nd plur. olitte isontaneet ette olleet isontaneet
3rd plur. isonsivat eivät isontaneet 3rd plur. olivat isontaneet eivät olleet isontaneet
passive isonnettiin ei isonnettu passive oli isonnettu ei ollut isonnettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. isontaisin en isontaisi 1st sing. olisin isontanut en olisi isontanut
2nd sing. isontaisit et isontaisi 2nd sing. olisit isontanut et olisi isontanut
3rd sing. isontaisi ei isontaisi 3rd sing. olisi isontanut ei olisi isontanut
1st plur. isontaisimme emme isontaisi 1st plur. olisimme isontaneet emme olisi isontaneet
2nd plur. isontaisitte ette isontaisi 2nd plur. olisitte isontaneet ette olisi isontaneet
3rd plur. isontaisivat eivät isontaisi 3rd plur. olisivat isontaneet eivät olisi isontaneet
passive isonnettaisiin ei isonnettaisi passive olisi isonnettu ei olisi isonnettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. isonna älä isonna 2nd sing.
3rd sing. isontakoon älköön isontako 3rd sing. olkoon isontanut älköön olko isontanut
1st plur. isontakaamme älkäämme isontako 1st plur.
2nd plur. isontakaa älkää isontako 2nd plur.
3rd plur. isontakoot älkööt isontako 3rd plur. olkoot isontaneet älkööt olko isontaneet
passive isonnettakoon älköön isonnettako passive olkoon isonnettu älköön olko isonnettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. isontanen en isontane 1st sing. lienen isontanut en liene isontanut
2nd sing. isontanet et isontane 2nd sing. lienet isontanut et liene isontanut
3rd sing. isontanee ei isontane 3rd sing. lienee isontanut ei liene isontanut
1st plur. isontanemme emme isontane 1st plur. lienemme isontaneet emme liene isontaneet
2nd plur. isontanette ette isontane 2nd plur. lienette isontaneet ette liene isontaneet
3rd plur. isontanevat eivät isontane 3rd plur. lienevät isontaneet eivät liene isontaneet
passive isonnettaneen ei isonnettane passive lienee isonnettu ei liene isonnettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st isontaa present isontava isonnettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st isontaakseni isontaaksemme
2nd isontaaksesi isontaaksenne
3rd isontaakseen
isontaaksensa
past isontanut isonnettu
2nd inessive2 isontaessa isonnettaessa agent3 isontama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st isontaessani isontaessamme
2nd isontaessasi isontaessanne
3rd isontaessaan
isontaessansa
negative isontamaton
instructive isontaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form isontaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive isontamassa
elative isontamasta
illative isontamaan
adessive isontamalla
abessive isontamatta
instructive isontaman isonnettaman
4th4 verbal noun isontaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st isontamaisillani isontamaisillamme
2nd isontamaisillasi isontamaisillanne
3rd isontamaisillaan
isontamaisillansa
Derived terms

Further reading

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈisontɑː/, [ˈis̠o̞n̪t̪ɑ̝ː]
  • Rhymes: -isontɑː
  • Syllabification(key): i‧son‧taa

Verb

isontaa

  1. third-person singular present indicative of isontaa

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.