horjua

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *horjudak. Cognate with Ingrian horjua, Karelian horjuo and Votic õrjua.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈhorjuɑˣ/, [ˈho̞rjuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -orjuɑ
  • Syllabification(key): hor‧ju‧a

Verb

horjua

  1. (intransitive) to stagger, totter, lurch, teeter, sway (also figuratively)
  2. (intransitive, figuratively) to totter, be(come) shaky
  3. (intransitive, figuratively) to waver, falter, vacillate, shilly-shally

Conjugation
Inflection of horjua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. horjun en horju 1st sing. olen horjunut en ole horjunut
2nd sing. horjut et horju 2nd sing. olet horjunut et ole horjunut
3rd sing. horjuu ei horju 3rd sing. on horjunut ei ole horjunut
1st plur. horjumme emme horju 1st plur. olemme horjuneet emme ole horjuneet
2nd plur. horjutte ette horju 2nd plur. olette horjuneet ette ole horjuneet
3rd plur. horjuvat eivät horju 3rd plur. ovat horjuneet eivät ole horjuneet
passive horjutaan ei horjuta passive on horjuttu ei ole horjuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. horjuin en horjunut 1st sing. olin horjunut en ollut horjunut
2nd sing. horjuit et horjunut 2nd sing. olit horjunut et ollut horjunut
3rd sing. horjui ei horjunut 3rd sing. oli horjunut ei ollut horjunut
1st plur. horjuimme emme horjuneet 1st plur. olimme horjuneet emme olleet horjuneet
2nd plur. horjuitte ette horjuneet 2nd plur. olitte horjuneet ette olleet horjuneet
3rd plur. horjuivat eivät horjuneet 3rd plur. olivat horjuneet eivät olleet horjuneet
passive horjuttiin ei horjuttu passive oli horjuttu ei ollut horjuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. horjuisin en horjuisi 1st sing. olisin horjunut en olisi horjunut
2nd sing. horjuisit et horjuisi 2nd sing. olisit horjunut et olisi horjunut
3rd sing. horjuisi ei horjuisi 3rd sing. olisi horjunut ei olisi horjunut
1st plur. horjuisimme emme horjuisi 1st plur. olisimme horjuneet emme olisi horjuneet
2nd plur. horjuisitte ette horjuisi 2nd plur. olisitte horjuneet ette olisi horjuneet
3rd plur. horjuisivat eivät horjuisi 3rd plur. olisivat horjuneet eivät olisi horjuneet
passive horjuttaisiin ei horjuttaisi passive olisi horjuttu ei olisi horjuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. horju älä horju 2nd sing. — —
3rd sing. horjukoon älköön horjuko 3rd sing. olkoon horjunut älköön olko horjunut
1st plur. horjukaamme älkäämme horjuko 1st plur. — —
2nd plur. horjukaa älkää horjuko 2nd plur. — —
3rd plur. horjukoot älkööt horjuko 3rd plur. olkoot horjuneet älkööt olko horjuneet
passive horjuttakoon älköön horjuttako passive olkoon horjuttu älköön olko horjuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. horjunen en horjune 1st sing. lienen horjunut en liene horjunut
2nd sing. horjunet et horjune 2nd sing. lienet horjunut et liene horjunut
3rd sing. horjunee ei horjune 3rd sing. lienee horjunut ei liene horjunut
1st plur. horjunemme emme horjune 1st plur. lienemme horjuneet emme liene horjuneet
2nd plur. horjunette ette horjune 2nd plur. lienette horjuneet ette liene horjuneet
3rd plur. horjunevat eivät horjune 3rd plur. lienevät horjuneet eivät liene horjuneet
passive horjuttaneen ei horjuttane passive lienee horjuttu ei liene horjuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st horjua present horjuva horjuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st horjuakseni horjuaksemme
2nd horjuaksesi horjuaksenne
3rd horjuakseen
horjuaksensa
 past horjunut horjuttu
2nd inessive2 horjuessa horjuttaessa agent3 horjuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st horjuessani horjuessamme
2nd horjuessasi horjuessanne
3rd horjuessaan
horjuessansa
 negative horjumaton
instructive horjuen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive horjumassa —
elative horjumasta —
illative horjumaan —
adessive horjumalla —
abessive horjumatta —
instructive horjuman horjuttaman
4th4 verbal noun horjuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st horjumaisillani horjumaisillamme
2nd horjumaisillasi horjumaisillanne
3rd horjumaisillaan
horjumaisillansa

Synonyms

Derived terms
adjectives
nouns
verbs

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *horjudak. Cognates include Finnish horjua.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈhorjuɑ/, [ˈho̞rjo̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈhorjuɑ/, [ˈho̞rjuɑ]
  • Rhymes: -orjoː, -orjuɑ
  • Hyphenation: hor‧ju‧a

Verb

horjua

  1. (intransitive) to stagger, sway

Conjugation
Conjugation of horjua (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular horjun en horju 1st singular oon horjunt, oon horjunut en oo horjunt, en oo horjunut
2nd singular horjut et horju 2nd singular oot horjunt, oot horjunut et oo horjunt, et oo horjunut
3rd singular horjuu ei horju 3rd singular ono horjunt, ono horjunut ei oo horjunt, ei oo horjunut
1st plural horjumma emmä horju 1st plural oomma horjuneet emmä oo horjuneet
2nd plural horjutta että horju 2nd plural ootta horjuneet että oo horjuneet
3rd plural horjuut1), horjuvat2), horjutaa evät horju, ei horjuta 3rd plural ovat horjuneet evät oo horjuneet, ei oo horjuttu
impersonal horjutaa ei horjuta impersonal ono horjuttu ei oo horjuttu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular horjuin en horjunt, en horjunut 1st singular olin horjunt, olin horjunut en olt horjunt, en olt horjunut
2nd singular horjuit et horjunt, et horjunut 2nd singular olit horjunt, olit horjunut et olt horjunt, et olt horjunut
3rd singular horjui ei horjunt, ei horjunut 3rd singular oli horjunt, oli horjunut ei olt horjunt, ei olt horjunut
1st plural horjuimma emmä horjuneet 1st plural olimma horjuneet emmä olleet horjuneet
2nd plural horjuitta että horjuneet 2nd plural olitta horjuneet että olleet horjuneet
3rd plural horjuit1), horjuivat2), horjuttii evät horjuneet, ei horjuttu 3rd plural olivat horjuneet evät olleet horjuneet, ei olt horjuttu
impersonal horjuttii ei horjuttu impersonal oli horjuttu ei olt horjuttu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular horjuisin en horjuis 1st singular olisin horjunt, olisin horjunut en olis horjunt, en olis horjunut
2nd singular horjuisit, horjuist1) et horjuis 2nd singular olisit horjunt, olisit horjunut et olis horjunt, et olis horjunut
3rd singular horjuis ei horjuis 3rd singular olis horjunt, olis horjunut ei olis horjunt, ei olis horjunut
1st plural horjuisimma emmä horjuis 1st plural olisimma horjuneet emmä olis horjuneet
2nd plural horjuisitta että horjuis 2nd plural olisitta horjuneet että olis horjuneet
3rd plural horjuisiit1), horjuisivat2), horjuttais evät horjuis, ei horjuttais 3rd plural olisivat horjuneet evät olis horjuneet, ei olis horjuttu
impersonal horjuttais ei horjuttais impersonal olis horjuttu ei olis horjuttu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular horju elä horju 2nd singular oo horjunt, oo horjunut elä oo horjunt, elä oo horjunut
3rd singular horjukoo elköö horjuko 3rd singular olkoo horjunt, olkoo horjunut elköö olko horjunt, elköö olko horjunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural horjukaa elkää horjuko 2nd plural olkaa horjuneet elkää olko horjuneet
3rd plural horjukoot elkööt horjuko, elköö horjuttako 3rd plural olkoot horjuneet elkööt olko horjuneet, elköö olko horjuttu
impersonal horjuttakkoo elköö horjuttako impersonal olkoo horjuttu elköö olko horjuttu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular horjunen en horjune
2nd singular horjunet et horjune
3rd singular horjunoo ei horjune
1st plural horjunemma emmä horjune
2nd plural horjunetta että horjune
3rd plural horjunoot evät horjune, ei horjuttane
impersonal horjuttannoo ei horjuttane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st horjua present horjuva horjuttava
2nd inessive horjujees past horjunt, horjunut horjuttu
instructive horjuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (horjukaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative horjumaa
inessive horjumaas
elative horjumast
abessive horjumata
4th nominative horjumiin
partitive horjumista, horjumist

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 67
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.