haljeta

Finnish

Alternative forms

Etymology

From Proto-Finnic *halgët'ak, possibly derived from Proto-Finno-Permic *šalke-, *šaľke-. Related to Ingrian haleta, Karelian haleta and Veps haugeta. Equivalent to halje- +‎ -ta, in which the stem is also seen in halki, halko and halkoa.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈhɑljetɑˣ/, [ˈhɑ̝lje̞t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑljetɑ
  • Syllabification(key): hal‧je‧ta

Verb

haljeta (intransitive)

  1. to rip, tear, split
    Synonyms: repeytyä, revetä
  2. to crack, (be) fracture(d)
    Synonyms: halkeilla, pirstoutua
  3. to burst, break, pop
    Synonyms: poksahtaa, purskahtaa, puhjeta
    Lapsi halkeaa, ellei pääse vessaan.
    The kid is bursting to go to the toilet.

Conjugation
Inflection of haljeta (Kotus type 74*L/katketa, k-j gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. halkean en halkea 1st sing. olen haljennut en ole haljennut
2nd sing. halkeat et halkea 2nd sing. olet haljennut et ole haljennut
3rd sing. halkeaa ei halkea 3rd sing. on haljennut ei ole haljennut
1st plur. halkeamme emme halkea 1st plur. olemme haljenneet emme ole haljenneet
2nd plur. halkeatte ette halkea 2nd plur. olette haljenneet ette ole haljenneet
3rd plur. halkeavat eivät halkea 3rd plur. ovat haljenneet eivät ole haljenneet
passive haljetaan ei haljeta passive on haljettu ei ole haljettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. halkesin en haljennut 1st sing. olin haljennut en ollut haljennut
2nd sing. halkesit et haljennut 2nd sing. olit haljennut et ollut haljennut
3rd sing. halkesi ei haljennut 3rd sing. oli haljennut ei ollut haljennut
1st plur. halkesimme emme haljenneet 1st plur. olimme haljenneet emme olleet haljenneet
2nd plur. halkesitte ette haljenneet 2nd plur. olitte haljenneet ette olleet haljenneet
3rd plur. halkesivat eivät haljenneet 3rd plur. olivat haljenneet eivät olleet haljenneet
passive haljettiin ei haljettu passive oli haljettu ei ollut haljettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. halkeaisin
halkeisin		 en halkeaisi
en halkeisi		 1st sing. olisin haljennut en olisi haljennut
2nd sing. halkeaisit
halkeisit		 et halkeaisi
et halkeisi		 2nd sing. olisit haljennut et olisi haljennut
3rd sing. halkeaisi
halkeisi		 ei halkeaisi
ei halkeisi		 3rd sing. olisi haljennut ei olisi haljennut
1st plur. halkeaisimme
halkeisimme		 emme halkeaisi
emme halkeisi		 1st plur. olisimme haljenneet emme olisi haljenneet
2nd plur. halkeaisitte
halkeisitte		 ette halkeaisi
ette halkeisi		 2nd plur. olisitte haljenneet ette olisi haljenneet
3rd plur. halkeaisivat
halkeisivat		 eivät halkeaisi
eivät halkeisi		 3rd plur. olisivat haljenneet eivät olisi haljenneet
passive haljettaisiin ei haljettaisi passive olisi haljettu ei olisi haljettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. halkea älä halkea 2nd sing. — —
3rd sing. haljetkoon älköön haljetko 3rd sing. olkoon haljennut älköön olko haljennut
1st plur. haljetkaamme älkäämme haljetko 1st plur. — —
2nd plur. haljetkaa älkää haljetko 2nd plur. — —
3rd plur. haljetkoot älkööt haljetko 3rd plur. olkoot haljenneet älkööt olko haljenneet
passive haljettakoon älköön haljettako passive olkoon haljettu älköön olko haljettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. haljennen en haljenne 1st sing. lienen haljennut en liene haljennut
2nd sing. haljennet et haljenne 2nd sing. lienet haljennut et liene haljennut
3rd sing. haljennee ei haljenne 3rd sing. lienee haljennut ei liene haljennut
1st plur. haljennemme emme haljenne 1st plur. lienemme haljenneet emme liene haljenneet
2nd plur. haljennette ette haljenne 2nd plur. lienette haljenneet ette liene haljenneet
3rd plur. haljennevat eivät haljenne 3rd plur. lienevät haljenneet eivät liene haljenneet
passive haljettaneen ei haljettane passive lienee haljettu ei liene haljettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st haljeta present halkeava haljettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st haljetakseni haljetaksemme
2nd haljetaksesi haljetaksenne
3rd haljetakseen
haljetaksensa
 past haljennut haljettu
2nd inessive2 haljetessa haljettaessa agent3 halkeama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st haljetessani haljetessamme
2nd haljetessasi haljetessanne
3rd haljetessaan
haljetessansa
 negative halkeamaton
instructive haljeten — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive halkeamassa —
elative halkeamasta —
illative halkeamaan —
adessive halkeamalla —
abessive halkeamatta —
instructive halkeaman haljettaman
4th4 verbal noun halkeaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st halkeamaisillani halkeamaisillamme
2nd halkeamaisillasi halkeamaisillanne
3rd halkeamaisillaan
halkeamaisillansa

Derived terms
adverbs
nouns
verbs

See also

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.