astavoittaa

Ingrian

Etymology

From astavoija (“to harrow”) +‎ -ttaa.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑstɑʋoi̯tːɑː/, [ˈɑs̠təˌʋo̞i̯tːɑ]

(Soikkola) IPA^(key): /ˈɑstɑʋoi̯tːɑː/, [ˈɑʃtɑˌʋo̞i̯tːɑː]

Rhymes: -oi̯tːɑː

Hyphenation: as‧ta‧voit‧taa

Verb

astavoittaa

Synonym of astavoija

Conjugation

Conjugation of astavoittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	astavoitan	en astavoita	1st singular	oon astavoittant, oon astavoittanut	en oo astavoittant, en oo astavoittanut
2nd singular	astavoitat	et astavoita	2nd singular	oot astavoittant, oot astavoittanut	et oo astavoittant, et oo astavoittanut
3rd singular	astavoittaa	ei astavoita	3rd singular	ono astavoittant, ono astavoittanut	ei oo astavoittant, ei oo astavoittanut
1st plural	astavoitamma	emmä astavoita	1st plural	oomma astavoittaneet	emmä oo astavoittaneet
2nd plural	astavoitatta	että astavoita	2nd plural	ootta astavoittaneet	että oo astavoittaneet
3rd plural	astavoittaat¹⁾, astavoittavat²⁾, astavoitetaa	evät astavoita, ei astavoiteta	3rd plural	ovat astavoittaneet	evät oo astavoittaneet, ei oo astavoitettu
impersonal	astavoitetaa	ei astavoiteta	impersonal	ono astavoitettu	ei oo astavoitettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	astavoitin	en astavoittant, en astavoittanut	1st singular	olin astavoittant, olin astavoittanut	en olt astavoittant, en olt astavoittanut
2nd singular	astavoitit	et astavoittant, et astavoittanut	2nd singular	olit astavoittant, olit astavoittanut	et olt astavoittant, et olt astavoittanut
3rd singular	astavoitti	ei astavoittant, ei astavoittanut	3rd singular	oli astavoittant, oli astavoittanut	ei olt astavoittant, ei olt astavoittanut
1st plural	astavoitimma	emmä astavoittaneet	1st plural	olimma astavoittaneet	emmä olleet astavoittaneet
2nd plural	astavoititta	että astavoittaneet	2nd plural	olitta astavoittaneet	että olleet astavoittaneet
3rd plural	astavoittiit¹⁾, astavoittivat²⁾, astavoitettii	evät astavoittaneet, ei astavoitettu	3rd plural	olivat astavoittaneet	evät olleet astavoittaneet, ei olt astavoitettu
impersonal	astavoitettii	ei astavoitettu	impersonal	oli astavoitettu	ei olt astavoitettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	astavoittaisin	en astavoittais	1st singular	olisin astavoittant, olisin astavoittanut	en olis astavoittant, en olis astavoittanut
2nd singular	astavoittaisit, astavoittaist¹⁾	et astavoittais	2nd singular	olisit astavoittant, olisit astavoittanut	et olis astavoittant, et olis astavoittanut
3rd singular	astavoittais	ei astavoittais	3rd singular	olis astavoittant, olis astavoittanut	ei olis astavoittant, ei olis astavoittanut
1st plural	astavoittaisimma	emmä astavoittais	1st plural	olisimma astavoittaneet	emmä olis astavoittaneet
2nd plural	astavoittaisitta	että astavoittais	2nd plural	olisitta astavoittaneet	että olis astavoittaneet
3rd plural	astavoittaisiit¹⁾, astavoittaisivat²⁾, astavoitettais	evät astavoittais, ei astavoitettais	3rd plural	olisivat astavoittaneet	evät olis astavoittaneet, ei olis astavoitettu
impersonal	astavoitettais	ei astavoitettais	impersonal	olis astavoitettu	ei olis astavoitettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	astavoita	elä astavoita	2nd singular	oo astavoittant, oo astavoittanut	elä oo astavoittant, elä oo astavoittanut
3rd singular	astavoittakoo	elköö astavoittako	3rd singular	olkoo astavoittant, olkoo astavoittanut	elköö olko astavoittant, elköö olko astavoittanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	astavoittakaa	elkää astavoittako	2nd plural	olkaa astavoittaneet	elkää olko astavoittaneet
3rd plural	astavoittakoot	elkööt astavoittako, elköö astavoitettako	3rd plural	olkoot astavoittaneet	elkööt olko astavoittaneet, elköö olko astavoitettu
impersonal	astavoitettakkoo	elköö astavoitettako	impersonal	olkoo astavoitettu	elköö olko astavoitettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	astavoittanen	en astavoittane
2nd singular	astavoittanet	et astavoittane
3rd singular	astavoittanoo	ei astavoittane
1st plural	astavoittanemma	emmä astavoittane
2nd plural	astavoittanetta	että astavoittane
3rd plural	astavoittanoot	evät astavoittane, ei astavoitettane
impersonal	astavoitettannoo	ei astavoitettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		astavoittaa	present	astavoittava	astavoitettava
2nd	inessive	astavoittajees	past	astavoittant, astavoittanut	astavoitettu
2nd	instructive	astavoittaen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (astavoittakaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	astavoittamaa
	inessive	astavoittamaas
	elative	astavoittamast
	abessive	astavoittamata
4th	nominative	astavoittamiin
	partitive	astavoittamista, astavoittamist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 22

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.