arastua

Ingrian

Etymology

From arastaa (“to make timid”) +‎ -ua.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈɑrɑstuɑ/, [ˈɑrɑs̠ˌtuɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈɑrɑstuɑ/, [ˈɑrɑʃˌtuɑ]
  • Rhymes: -uɑ
  • Hyphenation: a‧ras‧tu‧a

Verb

arastua

  1. (intransitive) to become timid

Conjugation
Conjugation of arastua (type 1/ampua, st-ss gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular arassun en arassu 1st singular oon arastunt, oon arastunut en oo arastunt, en oo arastunut
2nd singular arassut et arassu 2nd singular oot arastunt, oot arastunut et oo arastunt, et oo arastunut
3rd singular arastuu ei arassu 3rd singular ono arastunt, ono arastunut ei oo arastunt, ei oo arastunut
1st plural arassumma emmä arassu 1st plural oomma arastunneet emmä oo arastunneet
2nd plural arassutta että arassu 2nd plural ootta arastunneet että oo arastunneet
3rd plural arastuut1), arastuvat2), arassuttaa evät arassu, ei arassuta 3rd plural ovat arastunneet evät oo arastunneet, ei oo arassuttu
impersonal arassuttaa ei arassuta impersonal ono arassuttu ei oo arassuttu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular arassuin en arastunt, en arastunut 1st singular olin arastunt, olin arastunut en olt arastunt, en olt arastunut
2nd singular arassuit et arastunt, et arastunut 2nd singular olit arastunt, olit arastunut et olt arastunt, et olt arastunut
3rd singular arastui ei arastunt, ei arastunut 3rd singular oli arastunt, oli arastunut ei olt arastunt, ei olt arastunut
1st plural arassuimma emmä arastunneet 1st plural olimma arastunneet emmä olleet arastunneet
2nd plural arassuitta että arastunneet 2nd plural olitta arastunneet että olleet arastunneet
3rd plural arastuit1), arastuivat2), arassuttii evät arastunneet, ei arassuttu 3rd plural olivat arastunneet evät olleet arastunneet, ei olt arassuttu
impersonal arassuttii ei arassuttu impersonal oli arassuttu ei olt arassuttu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular arastuisin en arastuis 1st singular olisin arastunt, olisin arastunut en olis arastunt, en olis arastunut
2nd singular arastuisit, arastuist1) et arastuis 2nd singular olisit arastunt, olisit arastunut et olis arastunt, et olis arastunut
3rd singular arastuis ei arastuis 3rd singular olis arastunt, olis arastunut ei olis arastunt, ei olis arastunut
1st plural arastuisimma emmä arastuis 1st plural olisimma arastunneet emmä olis arastunneet
2nd plural arastuisitta että arastuis 2nd plural olisitta arastunneet että olis arastunneet
3rd plural arastuisiit1), arastuisivat2), arassuttais evät arastuis, ei arassuttais 3rd plural olisivat arastunneet evät olis arastunneet, ei olis arassuttu
impersonal arassuttais ei arassuttais impersonal olis arassuttu ei olis arassuttu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular arassu elä arassu 2nd singular oo arastunt, oo arastunut elä oo arastunt, elä oo arastunut
3rd singular arastukkoo elköö arastuko 3rd singular olkoo arastunt, olkoo arastunut elköö olko arastunt, elköö olko arastunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural arastukkaa elkää arastuko 2nd plural olkaa arastunneet elkää olko arastunneet
3rd plural arastukkoot elkööt arastuko, elköö arassuttako 3rd plural olkoot arastunneet elkööt olko arastunneet, elköö olko arassuttu
impersonal arassuttakoo elköö arassuttako impersonal olkoo arassuttu elköö olko arassuttu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular arastunen en arastune
2nd singular arastunet et arastune
3rd singular arastunnoo ei arastune
1st plural arastunemma emmä arastune
2nd plural arastunetta että arastune
3rd plural arastunnoot evät arastune, ei arassuttane
impersonal arassuttanoo ei arassuttane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st arastua present arastuva arassuttava
2nd inessive arastues past arastunt, arastunut arassuttu
instructive arastuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (arastukkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative arastummaa
inessive arastumas
elative arastumast
abessive arastumata
4th nominative arastumiin
partitive arastumista, arastumist

Derived terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 17
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.