vilautella

Finnish

Etymology

From vilauttaa + -ella.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋilɑu̯telːɑˣ/, [ˈʋilɑ̝u̯ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -elːɑ
  • Syllabification(key): vi‧lau‧tel‧la

Verb

vilautella

  1. (transitive, usually atelic) frequentative of vilauttaa (to flash)

Conjugation

Inflection of vilautella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vilauttelen en vilauttele 1st sing. olen vilautellut en ole vilautellut
2nd sing. vilauttelet et vilauttele 2nd sing. olet vilautellut et ole vilautellut
3rd sing. vilauttelee ei vilauttele 3rd sing. on vilautellut ei ole vilautellut
1st plur. vilauttelemme emme vilauttele 1st plur. olemme vilautelleet emme ole vilautelleet
2nd plur. vilauttelette ette vilauttele 2nd plur. olette vilautelleet ette ole vilautelleet
3rd plur. vilauttelevat eivät vilauttele 3rd plur. ovat vilautelleet eivät ole vilautelleet
passive vilautellaan ei vilautella passive on vilauteltu ei ole vilauteltu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vilauttelin en vilautellut 1st sing. olin vilautellut en ollut vilautellut
2nd sing. vilauttelit et vilautellut 2nd sing. olit vilautellut et ollut vilautellut
3rd sing. vilautteli ei vilautellut 3rd sing. oli vilautellut ei ollut vilautellut
1st plur. vilauttelimme emme vilautelleet 1st plur. olimme vilautelleet emme olleet vilautelleet
2nd plur. vilauttelitte ette vilautelleet 2nd plur. olitte vilautelleet ette olleet vilautelleet
3rd plur. vilauttelivat eivät vilautelleet 3rd plur. olivat vilautelleet eivät olleet vilautelleet
passive vilauteltiin ei vilauteltu passive oli vilauteltu ei ollut vilauteltu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vilauttelisin en vilauttelisi 1st sing. olisin vilautellut en olisi vilautellut
2nd sing. vilauttelisit et vilauttelisi 2nd sing. olisit vilautellut et olisi vilautellut
3rd sing. vilauttelisi ei vilauttelisi 3rd sing. olisi vilautellut ei olisi vilautellut
1st plur. vilauttelisimme emme vilauttelisi 1st plur. olisimme vilautelleet emme olisi vilautelleet
2nd plur. vilauttelisitte ette vilauttelisi 2nd plur. olisitte vilautelleet ette olisi vilautelleet
3rd plur. vilauttelisivat eivät vilauttelisi 3rd plur. olisivat vilautelleet eivät olisi vilautelleet
passive vilauteltaisiin ei vilauteltaisi passive olisi vilauteltu ei olisi vilauteltu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vilauttele älä vilauttele 2nd sing.
3rd sing. vilautelkoon älköön vilautelko 3rd sing. olkoon vilautellut älköön olko vilautellut
1st plur. vilautelkaamme älkäämme vilautelko 1st plur.
2nd plur. vilautelkaa älkää vilautelko 2nd plur.
3rd plur. vilautelkoot älkööt vilautelko 3rd plur. olkoot vilautelleet älkööt olko vilautelleet
passive vilauteltakoon älköön vilauteltako passive olkoon vilauteltu älköön olko vilauteltu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vilautellen en vilautelle 1st sing. lienen vilautellut en liene vilautellut
2nd sing. vilautellet et vilautelle 2nd sing. lienet vilautellut et liene vilautellut
3rd sing. vilautellee ei vilautelle 3rd sing. lienee vilautellut ei liene vilautellut
1st plur. vilautellemme emme vilautelle 1st plur. lienemme vilautelleet emme liene vilautelleet
2nd plur. vilautellette ette vilautelle 2nd plur. lienette vilautelleet ette liene vilautelleet
3rd plur. vilautellevat eivät vilautelle 3rd plur. lienevät vilautelleet eivät liene vilautelleet
passive vilauteltaneen ei vilauteltane passive lienee vilauteltu ei liene vilauteltu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vilautella present vilautteleva vilauteltava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vilautellakseni vilautellaksemme
2nd vilautellaksesi vilautellaksenne
3rd vilautellakseen
vilautellaksensa
past vilautellut vilauteltu
2nd inessive2 vilautellessa vilauteltaessa agent3 vilauttelema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vilautellessani vilautellessamme
2nd vilautellessasi vilautellessanne
3rd vilautellessaan
vilautellessansa
negative vilauttelematon
instructive vilautellen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive vilauttelemassa
elative vilauttelemasta
illative vilauttelemaan
adessive vilauttelemalla
abessive vilauttelematta
instructive vilautteleman vilauteltaman
4th4 verbal noun vilautteleminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vilauttelemaisillani vilauttelemaisillamme
2nd vilauttelemaisillasi vilauttelemaisillanne
3rd vilauttelemaisillaan
vilauttelemaisillansa

Derived terms

  • vilauttelu

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.