viiltää

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *viiltädäk, derived from Proto-Finnic *viildäk (whence dialectal viillä), from Proto-Finno-Permic *wije- (to cut). Cognates include Ingrian viiltää, Karelian viilteä, Ludian viľdä and Veps vilda.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋiːltæːˣ/, [ˈʋiːl̪t̪æː(ʔ)]
  • Rhymes: -iːltæː
  • Syllabification(key): viil‧tää

Verb

viiltää

  1. (transitive) to incise, slit, slash, cut
Conjugation
Inflection of viiltää (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. viillän en viillä 1st sing. olen viiltänyt en ole viiltänyt
2nd sing. viillät et viillä 2nd sing. olet viiltänyt et ole viiltänyt
3rd sing. viiltää ei viillä 3rd sing. on viiltänyt ei ole viiltänyt
1st plur. viillämme emme viillä 1st plur. olemme viiltäneet emme ole viiltäneet
2nd plur. viillätte ette viillä 2nd plur. olette viiltäneet ette ole viiltäneet
3rd plur. viiltävät eivät viillä 3rd plur. ovat viiltäneet eivät ole viiltäneet
passive viilletään ei viilletä passive on viilletty ei ole viilletty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. viilsin en viiltänyt 1st sing. olin viiltänyt en ollut viiltänyt
2nd sing. viilsit et viiltänyt 2nd sing. olit viiltänyt et ollut viiltänyt
3rd sing. viilsi ei viiltänyt 3rd sing. oli viiltänyt ei ollut viiltänyt
1st plur. viilsimme emme viiltäneet 1st plur. olimme viiltäneet emme olleet viiltäneet
2nd plur. viilsitte ette viiltäneet 2nd plur. olitte viiltäneet ette olleet viiltäneet
3rd plur. viilsivät eivät viiltäneet 3rd plur. olivat viiltäneet eivät olleet viiltäneet
passive viillettiin ei viilletty passive oli viilletty ei ollut viilletty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. viiltäisin en viiltäisi 1st sing. olisin viiltänyt en olisi viiltänyt
2nd sing. viiltäisit et viiltäisi 2nd sing. olisit viiltänyt et olisi viiltänyt
3rd sing. viiltäisi ei viiltäisi 3rd sing. olisi viiltänyt ei olisi viiltänyt
1st plur. viiltäisimme emme viiltäisi 1st plur. olisimme viiltäneet emme olisi viiltäneet
2nd plur. viiltäisitte ette viiltäisi 2nd plur. olisitte viiltäneet ette olisi viiltäneet
3rd plur. viiltäisivät eivät viiltäisi 3rd plur. olisivat viiltäneet eivät olisi viiltäneet
passive viillettäisiin ei viillettäisi passive olisi viilletty ei olisi viilletty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. viillä älä viillä 2nd sing.
3rd sing. viiltäköön älköön viiltäkö 3rd sing. olkoon viiltänyt älköön olko viiltänyt
1st plur. viiltäkäämme älkäämme viiltäkö 1st plur.
2nd plur. viiltäkää älkää viiltäkö 2nd plur.
3rd plur. viiltäkööt älkööt viiltäkö 3rd plur. olkoot viiltäneet älkööt olko viiltäneet
passive viillettäköön älköön viillettäkö passive olkoon viilletty älköön olko viilletty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. viiltänen en viiltäne 1st sing. lienen viiltänyt en liene viiltänyt
2nd sing. viiltänet et viiltäne 2nd sing. lienet viiltänyt et liene viiltänyt
3rd sing. viiltänee ei viiltäne 3rd sing. lienee viiltänyt ei liene viiltänyt
1st plur. viiltänemme emme viiltäne 1st plur. lienemme viiltäneet emme liene viiltäneet
2nd plur. viiltänette ette viiltäne 2nd plur. lienette viiltäneet ette liene viiltäneet
3rd plur. viiltänevät eivät viiltäne 3rd plur. lienevät viiltäneet eivät liene viiltäneet
passive viillettäneen ei viillettäne passive lienee viilletty ei liene viilletty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st viiltää present viiltävä viillettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st viiltääkseni viiltääksemme
2nd viiltääksesi viiltääksenne
3rd viiltääkseen
viiltääksensä
past viiltänyt viilletty
2nd inessive2 viiltäessä viillettäessä agent3 viiltämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st viiltäessäni viiltäessämme
2nd viiltäessäsi viiltäessänne
3rd viiltäessään
viiltäessänsä
negative viiltämätön
instructive viiltäen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form viiltää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive viiltämässä
elative viiltämästä
illative viiltämään
adessive viiltämällä
abessive viiltämättä
instructive viiltämän viillettämän
4th4 verbal noun viiltäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st viiltämäisilläni viiltämäisillämme
2nd viiltämäisilläsi viiltämäisillänne
3rd viiltämäisillään
viiltämäisillänsä
Derived terms
adjectives
  • viiltävä
nouns
verbs

Further reading

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋiːltæː/, [ˈʋiːl̪t̪æː]
  • Rhymes: -iːltæː
  • Syllabification(key): viil‧tää

Verb

viiltää

  1. third-person singular present indicative of viiltää
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.