vaikenoittaa

Ingrian

Etymology 1

From vaikene- (“to quiet down”) +‎ -oittaa.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋɑi̯kenoi̯tːɑː/, [ˈʋɑi̯kəˌno̞i̯tːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋɑi̯kenoi̯tːɑː/, [ˈʋɑi̯ɡ̊e̞ˌno̞i̯tːɑː]
  • Rhymes: -oi̯tːɑː
  • Hyphenation: vai‧ke‧noit‧taa

Verb

vaikenoittaa

  1. (transitive) to calm down
Conjugation
Conjugation of vaikenoittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vaikenoitan en vaikenoita 1st singular oon vaikenoittant, oon vaikenoittanut en oo vaikenoittant, en oo vaikenoittanut
2nd singular vaikenoitat et vaikenoita 2nd singular oot vaikenoittant, oot vaikenoittanut et oo vaikenoittant, et oo vaikenoittanut
3rd singular vaikenoittaa ei vaikenoita 3rd singular ono vaikenoittant, ono vaikenoittanut ei oo vaikenoittant, ei oo vaikenoittanut
1st plural vaikenoitamma emmä vaikenoita 1st plural oomma vaikenoittaneet emmä oo vaikenoittaneet
2nd plural vaikenoitatta että vaikenoita 2nd plural ootta vaikenoittaneet että oo vaikenoittaneet
3rd plural vaikenoittaat1), vaikenoittavat2), vaikenoitetaa evät vaikenoita, ei vaikenoiteta 3rd plural ovat vaikenoittaneet evät oo vaikenoittaneet, ei oo vaikenoitettu
impersonal vaikenoitetaa ei vaikenoiteta impersonal ono vaikenoitettu ei oo vaikenoitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vaikenoitin en vaikenoittant, en vaikenoittanut 1st singular olin vaikenoittant, olin vaikenoittanut en olt vaikenoittant, en olt vaikenoittanut
2nd singular vaikenoitit et vaikenoittant, et vaikenoittanut 2nd singular olit vaikenoittant, olit vaikenoittanut et olt vaikenoittant, et olt vaikenoittanut
3rd singular vaikenoitti ei vaikenoittant, ei vaikenoittanut 3rd singular oli vaikenoittant, oli vaikenoittanut ei olt vaikenoittant, ei olt vaikenoittanut
1st plural vaikenoitimma emmä vaikenoittaneet 1st plural olimma vaikenoittaneet emmä olleet vaikenoittaneet
2nd plural vaikenoititta että vaikenoittaneet 2nd plural olitta vaikenoittaneet että olleet vaikenoittaneet
3rd plural vaikenoittiit1), vaikenoittivat2), vaikenoitettii evät vaikenoittaneet, ei vaikenoitettu 3rd plural olivat vaikenoittaneet evät olleet vaikenoittaneet, ei olt vaikenoitettu
impersonal vaikenoitettii ei vaikenoitettu impersonal oli vaikenoitettu ei olt vaikenoitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vaikenoittaisin en vaikenoittais 1st singular olisin vaikenoittant, olisin vaikenoittanut en olis vaikenoittant, en olis vaikenoittanut
2nd singular vaikenoittaisit, vaikenoittaist1) et vaikenoittais 2nd singular olisit vaikenoittant, olisit vaikenoittanut et olis vaikenoittant, et olis vaikenoittanut
3rd singular vaikenoittais ei vaikenoittais 3rd singular olis vaikenoittant, olis vaikenoittanut ei olis vaikenoittant, ei olis vaikenoittanut
1st plural vaikenoittaisimma emmä vaikenoittais 1st plural olisimma vaikenoittaneet emmä olis vaikenoittaneet
2nd plural vaikenoittaisitta että vaikenoittais 2nd plural olisitta vaikenoittaneet että olis vaikenoittaneet
3rd plural vaikenoittaisiit1), vaikenoittaisivat2), vaikenoitettais evät vaikenoittais, ei vaikenoitettais 3rd plural olisivat vaikenoittaneet evät olis vaikenoittaneet, ei olis vaikenoitettu
impersonal vaikenoitettais ei vaikenoitettais impersonal olis vaikenoitettu ei olis vaikenoitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular vaikenoita elä vaikenoita 2nd singular oo vaikenoittant, oo vaikenoittanut elä oo vaikenoittant, elä oo vaikenoittanut
3rd singular vaikenoittakoo elköö vaikenoittako 3rd singular olkoo vaikenoittant, olkoo vaikenoittanut elköö olko vaikenoittant, elköö olko vaikenoittanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural vaikenoittakaa elkää vaikenoittako 2nd plural olkaa vaikenoittaneet elkää olko vaikenoittaneet
3rd plural vaikenoittakoot elkööt vaikenoittako, elköö vaikenoitettako 3rd plural olkoot vaikenoittaneet elkööt olko vaikenoittaneet, elköö olko vaikenoitettu
impersonal vaikenoitettakkoo elköö vaikenoitettako impersonal olkoo vaikenoitettu elköö olko vaikenoitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vaikenoittanen en vaikenoittane
2nd singular vaikenoittanet et vaikenoittane
3rd singular vaikenoittanoo ei vaikenoittane
1st plural vaikenoittanemma emmä vaikenoittane
2nd plural vaikenoittanetta että vaikenoittane
3rd plural vaikenoittanoot evät vaikenoittane, ei vaikenoitettane
impersonal vaikenoitettannoo ei vaikenoitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vaikenoittaa present vaikenoittava vaikenoitettava
2nd inessive vaikenoittajees past vaikenoittant, vaikenoittanut vaikenoitettu
instructive vaikenoittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vaikenoittakaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vaikenoittamaa
inessive vaikenoittamaas
elative vaikenoittamast
abessive vaikenoittamata
4th nominative vaikenoittamiin
partitive vaikenoittamista, vaikenoittamist

Etymology 2

From vaikene- (“to worsen”) +‎ -oittaa.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋɑi̯kenoi̯tːɑː/, [ˈʋɑi̯kəˌno̞i̯tːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋɑi̯kenoi̯tːɑː/, [ˈʋɑi̯ɡ̊e̞ˌno̞i̯tːɑː]
  • Rhymes: -oi̯tːɑː
  • Hyphenation: vai‧ke‧noit‧taa

Verb

vaikenoittaa

  1. (transitive) to worsen
Conjugation
Conjugation of vaikenoittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vaikenoitan en vaikenoita 1st singular oon vaikenoittant, oon vaikenoittanut en oo vaikenoittant, en oo vaikenoittanut
2nd singular vaikenoitat et vaikenoita 2nd singular oot vaikenoittant, oot vaikenoittanut et oo vaikenoittant, et oo vaikenoittanut
3rd singular vaikenoittaa ei vaikenoita 3rd singular ono vaikenoittant, ono vaikenoittanut ei oo vaikenoittant, ei oo vaikenoittanut
1st plural vaikenoitamma emmä vaikenoita 1st plural oomma vaikenoittaneet emmä oo vaikenoittaneet
2nd plural vaikenoitatta että vaikenoita 2nd plural ootta vaikenoittaneet että oo vaikenoittaneet
3rd plural vaikenoittaat1), vaikenoittavat2), vaikenoitetaa evät vaikenoita, ei vaikenoiteta 3rd plural ovat vaikenoittaneet evät oo vaikenoittaneet, ei oo vaikenoitettu
impersonal vaikenoitetaa ei vaikenoiteta impersonal ono vaikenoitettu ei oo vaikenoitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vaikenoitin en vaikenoittant, en vaikenoittanut 1st singular olin vaikenoittant, olin vaikenoittanut en olt vaikenoittant, en olt vaikenoittanut
2nd singular vaikenoitit et vaikenoittant, et vaikenoittanut 2nd singular olit vaikenoittant, olit vaikenoittanut et olt vaikenoittant, et olt vaikenoittanut
3rd singular vaikenoitti ei vaikenoittant, ei vaikenoittanut 3rd singular oli vaikenoittant, oli vaikenoittanut ei olt vaikenoittant, ei olt vaikenoittanut
1st plural vaikenoitimma emmä vaikenoittaneet 1st plural olimma vaikenoittaneet emmä olleet vaikenoittaneet
2nd plural vaikenoititta että vaikenoittaneet 2nd plural olitta vaikenoittaneet että olleet vaikenoittaneet
3rd plural vaikenoittiit1), vaikenoittivat2), vaikenoitettii evät vaikenoittaneet, ei vaikenoitettu 3rd plural olivat vaikenoittaneet evät olleet vaikenoittaneet, ei olt vaikenoitettu
impersonal vaikenoitettii ei vaikenoitettu impersonal oli vaikenoitettu ei olt vaikenoitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vaikenoittaisin en vaikenoittais 1st singular olisin vaikenoittant, olisin vaikenoittanut en olis vaikenoittant, en olis vaikenoittanut
2nd singular vaikenoittaisit, vaikenoittaist1) et vaikenoittais 2nd singular olisit vaikenoittant, olisit vaikenoittanut et olis vaikenoittant, et olis vaikenoittanut
3rd singular vaikenoittais ei vaikenoittais 3rd singular olis vaikenoittant, olis vaikenoittanut ei olis vaikenoittant, ei olis vaikenoittanut
1st plural vaikenoittaisimma emmä vaikenoittais 1st plural olisimma vaikenoittaneet emmä olis vaikenoittaneet
2nd plural vaikenoittaisitta että vaikenoittais 2nd plural olisitta vaikenoittaneet että olis vaikenoittaneet
3rd plural vaikenoittaisiit1), vaikenoittaisivat2), vaikenoitettais evät vaikenoittais, ei vaikenoitettais 3rd plural olisivat vaikenoittaneet evät olis vaikenoittaneet, ei olis vaikenoitettu
impersonal vaikenoitettais ei vaikenoitettais impersonal olis vaikenoitettu ei olis vaikenoitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular vaikenoita elä vaikenoita 2nd singular oo vaikenoittant, oo vaikenoittanut elä oo vaikenoittant, elä oo vaikenoittanut
3rd singular vaikenoittakoo elköö vaikenoittako 3rd singular olkoo vaikenoittant, olkoo vaikenoittanut elköö olko vaikenoittant, elköö olko vaikenoittanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural vaikenoittakaa elkää vaikenoittako 2nd plural olkaa vaikenoittaneet elkää olko vaikenoittaneet
3rd plural vaikenoittakoot elkööt vaikenoittako, elköö vaikenoitettako 3rd plural olkoot vaikenoittaneet elkööt olko vaikenoittaneet, elköö olko vaikenoitettu
impersonal vaikenoitettakkoo elköö vaikenoitettako impersonal olkoo vaikenoitettu elköö olko vaikenoitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vaikenoittanen en vaikenoittane
2nd singular vaikenoittanet et vaikenoittane
3rd singular vaikenoittanoo ei vaikenoittane
1st plural vaikenoittanemma emmä vaikenoittane
2nd plural vaikenoittanetta että vaikenoittane
3rd plural vaikenoittanoot evät vaikenoittane, ei vaikenoitettane
impersonal vaikenoitettannoo ei vaikenoitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vaikenoittaa present vaikenoittava vaikenoitettava
2nd inessive vaikenoittajees past vaikenoittant, vaikenoittanut vaikenoitettu
instructive vaikenoittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vaikenoittakaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vaikenoittamaa
inessive vaikenoittamaas
elative vaikenoittamast
abessive vaikenoittamata
4th nominative vaikenoittamiin
partitive vaikenoittamista, vaikenoittamist

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 631
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.