tulus
Ingrian
Etymology
From Proto-Finnic *tulus, equivalent to tuli (“fire”) + -us. Cognates include Finnish tulus and Estonian tulus.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈtulus/, [ˈtuɫuz̠]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈtulus/, [ˈtuɫuʒ̥]
- Rhymes: -ulus
- Hyphenation: tu‧lus
Declension
Declension of tulus (type 2/petos, no gradation) | ||
---|---|---|
singular | plural | |
nominative | tulus | tulukset |
genitive | tuluksen | tuluksiin |
partitive | tulusta, tulust | tuluksia |
illative | tuluksee | tuluksii |
inessive | tuluksees | tuluksiis |
elative | tuluksest | tuluksist |
allative | tulukselle | tuluksille |
adessive | tulukseel | tuluksiil |
ablative | tulukselt | tuluksilt |
translative | tulukseks | tuluksiks |
essive | tuluksenna, tulukseen | tuluksinna, tuluksiin |
exessive1) | tuluksent | tuluksint |
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. |
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 608
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.