tokkua

Ingrian

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.) Related to Votic tokkua.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈtokːuɑ/, [ˈto̞kːo̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈtokːuɑ/, [ˈto̞kːuɑ]
  • Rhymes: -okːoː, -okːuɑ
  • Hyphenation: tok‧ku‧a

Verb

tokkua

  1. (intransitive) to fall
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
      A hattu tokkui nenän päälle.
      And the hat fell onto his nose.
  2. (intransitive) to form
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 14:
      Kunis läkäsivät, jää sil aikaa tokkui.
      While they were talking, in that time the ice formed.

Conjugation
Conjugation of tokkua (type 1/ampua, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular tokun en toku 1st singular oon tokkunt, oon tokkunut en oo tokkunt, en oo tokkunut
2nd singular tokut et toku 2nd singular oot tokkunt, oot tokkunut et oo tokkunt, et oo tokkunut
3rd singular tokkuu ei toku 3rd singular ono tokkunt, ono tokkunut ei oo tokkunt, ei oo tokkunut
1st plural tokumma emmä toku 1st plural oomma tokkuneet emmä oo tokkuneet
2nd plural tokutta että toku 2nd plural ootta tokkuneet että oo tokkuneet
3rd plural tokkuut1), tokkuvat2), tokutaa evät toku, ei tokuta 3rd plural ovat tokkuneet evät oo tokkuneet, ei oo tokuttu
impersonal tokutaa ei tokuta impersonal ono tokuttu ei oo tokuttu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular tokuin en tokkunt, en tokkunut 1st singular olin tokkunt, olin tokkunut en olt tokkunt, en olt tokkunut
2nd singular tokuit et tokkunt, et tokkunut 2nd singular olit tokkunt, olit tokkunut et olt tokkunt, et olt tokkunut
3rd singular tokkui ei tokkunt, ei tokkunut 3rd singular oli tokkunt, oli tokkunut ei olt tokkunt, ei olt tokkunut
1st plural tokuimma emmä tokkuneet 1st plural olimma tokkuneet emmä olleet tokkuneet
2nd plural tokuitta että tokkuneet 2nd plural olitta tokkuneet että olleet tokkuneet
3rd plural tokkuit1), tokkuivat2), tokuttii evät tokkuneet, ei tokuttu 3rd plural olivat tokkuneet evät olleet tokkuneet, ei olt tokuttu
impersonal tokuttii ei tokuttu impersonal oli tokuttu ei olt tokuttu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular tokkuisin en tokkuis 1st singular olisin tokkunt, olisin tokkunut en olis tokkunt, en olis tokkunut
2nd singular tokkuisit, tokkuist1) et tokkuis 2nd singular olisit tokkunt, olisit tokkunut et olis tokkunt, et olis tokkunut
3rd singular tokkuis ei tokkuis 3rd singular olis tokkunt, olis tokkunut ei olis tokkunt, ei olis tokkunut
1st plural tokkuisimma emmä tokkuis 1st plural olisimma tokkuneet emmä olis tokkuneet
2nd plural tokkuisitta että tokkuis 2nd plural olisitta tokkuneet että olis tokkuneet
3rd plural tokkuisiit1), tokkuisivat2), tokuttais evät tokkuis, ei tokuttais 3rd plural olisivat tokkuneet evät olis tokkuneet, ei olis tokuttu
impersonal tokuttais ei tokuttais impersonal olis tokuttu ei olis tokuttu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular toku elä toku 2nd singular oo tokkunt, oo tokkunut elä oo tokkunt, elä oo tokkunut
3rd singular tokkukoo elköö tokkuko 3rd singular olkoo tokkunt, olkoo tokkunut elköö olko tokkunt, elköö olko tokkunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural tokkukaa elkää tokkuko 2nd plural olkaa tokkuneet elkää olko tokkuneet
3rd plural tokkukoot elkööt tokkuko, elköö tokuttako 3rd plural olkoot tokkuneet elkööt olko tokkuneet, elköö olko tokuttu
impersonal tokuttakkoo elköö tokuttako impersonal olkoo tokuttu elköö olko tokuttu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular tokkunen en tokkune
2nd singular tokkunet et tokkune
3rd singular tokkunoo ei tokkune
1st plural tokkunemma emmä tokkune
2nd plural tokkunetta että tokkune
3rd plural tokkunoot evät tokkune, ei tokuttane
impersonal tokuttannoo ei tokuttane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st tokkua present tokkuva tokuttava
2nd inessive tokkujees past tokkunt, tokkunut tokuttu
instructive tokkuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (tokkukaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative tokkumaa
inessive tokkumaas
elative tokkumast
abessive tokkumata
4th nominative tokkumiin
partitive tokkumista, tokkumist

Synonyms

Derived terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 5

Votic

Etymology

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.) Related to Ingrian tokkua.

Pronunciation
  • (Luutsa, Liivtšülä) IPA(key): /ˈtokːuɑ̯/, [ˈtokːuɑ̯]
  • Rhymes: -okːuɑ̯
  • Hyphenation: tok‧kua

Verb

tokkua

  1. (intransitive) to fall, drop

Inflection
Conjugation of tokkua (type II-1/kuttsua, kk-k gradation)
Indicative
Present Perfect
positive negative positive negative
1st singular tokun en toku 1st singular õõn tokkunnu en õõ tokkunnu
2nd singular tokud ed toku 2nd singular õõd tokkunnu ed õõ tokkunnu
3rd singular tokub eb toku 3rd singular on tokkunnu eb õõ tokkunnu
1st plural tokummõ emmä toku 1st plural õõmmõ tokkunnu emmä õõ tokkunnu
2nd plural tokuttõ että toku 2nd plural õõttõ tokkunnu että õõ tokkunnu
3rd plural tokuta eväd toku 3rd plural õlla tokuttu eväd õõ tokuttu
impersonal tokuta eväd toku impersonal õlla tokuttu eväd õõ tokuttu
Imperfect Pluperfect
positive negative positive negative
1st singular tokkuzin en tokkunnu 1st singular õlin tokkunnu —
2nd singular tokkuzid ed tokkunnu 2nd singular õlid tokkunnu —
3rd singular tokku eb tokkunnu 3rd singular õli tokkunnu —
1st plural tokkuzimmõ emmä tokkunnu 1st plural õlimmõ tokkunnu —
2nd plural tokkuzittõ että tokkunnu 2nd plural õlittõ tokkunnu —
3rd plural tokutti eväd tokuttu 3rd plural õlti tokuttu —
impersonal tokutti eväd tokuttu impersonal õlti tokuttu —
Conditional
Present Perfect
positive negative positive negative
1st singular tokkuizin en tokkuizʹ 1st singular õllõizin tokkunnu en õllõizʹ tokkunnu
2nd singular tokkuizid ed tokkuizʹ 2nd singular õllõizid tokkunnu ed õllõizʹ tokkunnu
3rd singular tokkuizʹ eb tokkuizʹ 3rd singular õllõizʹ tokkunnu eb õllõizʹ tokkunnu
1st plural tokkuizimmõ emmä tokkuizʹ 1st plural õllõizimmõ tokkunnu emmä õllõizʹ tokkunnu
2nd plural tokkuizittõ että tokkuizʹ 2nd plural õllõizittõ tokkunnu että õllõizʹ tokkunnu
3rd plural tokuttaizʹ eväd tokuttaizʹ 3rd plural õltaizʹ tokuttu eväd õltaizʹ tokuttu
impersonal tokuttaizʹ eväd tokuttaizʹ impersonal õltaizʹ tokuttu eväd õltaizʹ tokuttu
Imperative
Present
positive negative
1st singular — —
2nd singular toku elä toku
3rd singular tokkugo elko tokkugo
1st plural — —
2nd plural tokkuga elka tokkuga
3rd plural tokkugod —
impersonal — —
Nominal forms
Infinitives Participles
active passive
1st tokkua present tokkujõ1) —
2nd illative tokkuma past tokkunnu tokuttu
inessive tokkumõz 1) also used as the agent noun
elative tokkumassõ
abessive tokkumattõ

References
  • Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “tokkua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.