tarvis

Estonian

Etymology

From Proto-Finnic *tarbis, borrowed from Proto-Germanic *þarbaz, *þarbō. Compare Swedish tarv and Gothic 𐌸𐌰𐍂𐌱𐌰 (þarba). Cognate to Finnish tarve and Votic tarvis.

Adverb

tarvis (not comparable)

  1. necessary, required, needed
    Meil on tarvis minna.
    We have to go.

Derived terms

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *tarbis, a variant of *tarbëh. Cognate with Ingrian tarvis, Estonian tarvis.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtɑrʋis/, [ˈt̪ɑ̝rʋis̠]
  • Rhymes: -ɑrʋis
  • Syllabification(key): tar‧vis

Noun

tarvis (dialectal, informal)

  1. need, necessity
    Synonym: tarve
    Onko sillä tarvis käydä ulkona?
    Does it need to go outside?
    Onko tarvista vasaralle?
    Do you need a hammer?

Declension

In practice, only the nominative and partitive singular forms are used.

Inflection of tarvis (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tarvis tarvikset
genitive tarviksen tarvisten
tarviksien
partitive tarvista tarviksia
illative tarvikseen tarviksiin
singular plural
nominative tarvis tarvikset
accusative nom. tarvis tarvikset
gen. tarviksen
genitive tarviksen tarvisten
tarviksien
partitive tarvista tarviksia
inessive tarviksessa tarviksissa
elative tarviksesta tarviksista
illative tarvikseen tarviksiin
adessive tarviksella tarviksilla
ablative tarvikselta tarviksilta
allative tarvikselle tarviksille
essive tarviksena tarviksina
translative tarvikseksi tarviksiksi
abessive tarviksetta tarviksitta
instructive tarviksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tarvis (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tarvikseni tarvikseni
accusative nom. tarvikseni tarvikseni
gen. tarvikseni
genitive tarvikseni tarvisteni
tarviksieni
partitive tarvistani tarviksiani
inessive tarviksessani tarviksissani
elative tarviksestani tarviksistani
illative tarvikseeni tarviksiini
adessive tarviksellani tarviksillani
ablative tarvikseltani tarviksiltani
allative tarvikselleni tarviksilleni
essive tarviksenani tarviksinani
translative tarviksekseni tarviksikseni
abessive tarviksettani tarviksittani
instructive
comitative tarviksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tarviksesi tarviksesi
accusative nom. tarviksesi tarviksesi
gen. tarviksesi
genitive tarviksesi tarvistesi
tarviksiesi
partitive tarvistasi tarviksiasi
inessive tarviksessasi tarviksissasi
elative tarviksestasi tarviksistasi
illative tarvikseesi tarviksiisi
adessive tarviksellasi tarviksillasi
ablative tarvikseltasi tarviksiltasi
allative tarviksellesi tarviksillesi
essive tarviksenasi tarviksinasi
translative tarvikseksesi tarviksiksesi
abessive tarviksettasi tarviksittasi
instructive
comitative tarviksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tarviksemme tarviksemme
accusative nom. tarviksemme tarviksemme
gen. tarviksemme
genitive tarviksemme tarvistemme
tarviksiemme
partitive tarvistamme tarviksiamme
inessive tarviksessamme tarviksissamme
elative tarviksestamme tarviksistamme
illative tarvikseemme tarviksiimme
adessive tarviksellamme tarviksillamme
ablative tarvikseltamme tarviksiltamme
allative tarviksellemme tarviksillemme
essive tarviksenamme tarviksinamme
translative tarvikseksemme tarviksiksemme
abessive tarviksettamme tarviksittamme
instructive
comitative tarviksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tarviksenne tarviksenne
accusative nom. tarviksenne tarviksenne
gen. tarviksenne
genitive tarviksenne tarvistenne
tarviksienne
partitive tarvistanne tarviksianne
inessive tarviksessanne tarviksissanne
elative tarviksestanne tarviksistanne
illative tarvikseenne tarviksiinne
adessive tarviksellanne tarviksillanne
ablative tarvikseltanne tarviksiltanne
allative tarviksellenne tarviksillenne
essive tarviksenanne tarviksinanne
translative tarvikseksenne tarviksiksenne
abessive tarviksettanne tarviksittanne
instructive
comitative tarviksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tarviksensa tarviksensa
accusative nom. tarviksensa tarviksensa
gen. tarviksensa
genitive tarviksensa tarvistensa
tarviksiensa
partitive tarvistaan
tarvistansa
tarviksiaan
tarviksiansa
inessive tarviksessaan
tarviksessansa
tarviksissaan
tarviksissansa
elative tarviksestaan
tarviksestansa
tarviksistaan
tarviksistansa
illative tarvikseensa tarviksiinsa
adessive tarviksellaan
tarviksellansa
tarviksillaan
tarviksillansa
ablative tarvikseltaan
tarvikseltansa
tarviksiltaan
tarviksiltansa
allative tarvikselleen
tarviksellensa
tarviksilleen
tarviksillensa
essive tarviksenaan
tarviksenansa
tarviksinaan
tarviksinansa
translative tarviksekseen
tarvikseksensa
tarviksikseen
tarviksiksensa
abessive tarviksettaan
tarviksettansa
tarviksittaan
tarviksittansa
instructive
comitative tarviksineen
tarviksinensa

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *tarbis. Cognates include Finnish tarvis and Estonian tarvis.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈtɑrʋis/, [ˈtɑrʋĭz̠]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈtɑrʋis/, [ˈtɑrʋiʒ̥]
  • Rhymes: -ɑrʋis
  • Hyphenation: tar‧vis

Adjective

tarvis

  1. necessary
    • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. I. Molotsova, Loonnontiito (ensimäin osa): oppikirja alkușkoulun kolmatta klaassaa vart, Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:
      Sitä on tarvis i sitä vart, jot tiitää, kuin inmihiin omal tööl voittaa loontoa i polzuittaa sitä itsen hyväks.
      It is also necessary for knowing how the human with his own work conquers the nature and uses it for his own good.

Declension

Almost exclusively used in the nominative with the third-person singular of olla

Declension of tarvis (type 2/patsas, p-v gradation)
singular plural
nominative tarvis tarpeet
genitive tarpeen tarpiin
partitive tarvista, tarvist tarpiita, tarpija
illative tarpeesse tarpiisse
inessive tarpees tarpiis
elative tarpeest tarpiist
allative tarpeelle tarpiille
adessive tarpeel tarpiil
ablative tarpeelt tarpiilt
translative tarpeeks tarpiiks
essive tarpeenna, tarpeen tarpiinna, tarpiin
exessive1) tarpeent tarpiint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 576

Latin

Noun

tarvīs

  1. dative/ablative plural of tarvus
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.