suunnata

Finnish

Etymology

suunta (direction) + -ta

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsuːnːɑtɑˣ/, [ˈs̠uːnːɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uːnːɑtɑ
  • Syllabification(key): suun‧na‧ta

Verb

suunnata (transitive)

  1. to direct
  2. to target, aim
  3. to head (move in a specified direction)

Conjugation

Inflection of suunnata (Kotus type 73*J/salata, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suuntaan en suuntaa 1st sing. olen suunnannut en ole suunnannut
2nd sing. suuntaat et suuntaa 2nd sing. olet suunnannut et ole suunnannut
3rd sing. suuntaa ei suuntaa 3rd sing. on suunnannut ei ole suunnannut
1st plur. suuntaamme emme suuntaa 1st plur. olemme suunnanneet emme ole suunnanneet
2nd plur. suuntaatte ette suuntaa 2nd plur. olette suunnanneet ette ole suunnanneet
3rd plur. suuntaavat eivät suuntaa 3rd plur. ovat suunnanneet eivät ole suunnanneet
passive suunnataan ei suunnata passive on suunnattu ei ole suunnattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suuntasin en suunnannut 1st sing. olin suunnannut en ollut suunnannut
2nd sing. suuntasit et suunnannut 2nd sing. olit suunnannut et ollut suunnannut
3rd sing. suuntasi ei suunnannut 3rd sing. oli suunnannut ei ollut suunnannut
1st plur. suuntasimme emme suunnanneet 1st plur. olimme suunnanneet emme olleet suunnanneet
2nd plur. suuntasitte ette suunnanneet 2nd plur. olitte suunnanneet ette olleet suunnanneet
3rd plur. suuntasivat eivät suunnanneet 3rd plur. olivat suunnanneet eivät olleet suunnanneet
passive suunnattiin ei suunnattu passive oli suunnattu ei ollut suunnattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suuntaisin en suuntaisi 1st sing. olisin suunnannut en olisi suunnannut
2nd sing. suuntaisit et suuntaisi 2nd sing. olisit suunnannut et olisi suunnannut
3rd sing. suuntaisi ei suuntaisi 3rd sing. olisi suunnannut ei olisi suunnannut
1st plur. suuntaisimme emme suuntaisi 1st plur. olisimme suunnanneet emme olisi suunnanneet
2nd plur. suuntaisitte ette suuntaisi 2nd plur. olisitte suunnanneet ette olisi suunnanneet
3rd plur. suuntaisivat eivät suuntaisi 3rd plur. olisivat suunnanneet eivät olisi suunnanneet
passive suunnattaisiin ei suunnattaisi passive olisi suunnattu ei olisi suunnattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. suuntaa älä suuntaa 2nd sing.
3rd sing. suunnatkoon älköön suunnatko 3rd sing. olkoon suunnannut älköön olko suunnannut
1st plur. suunnatkaamme älkäämme suunnatko 1st plur.
2nd plur. suunnatkaa älkää suunnatko 2nd plur.
3rd plur. suunnatkoot älkööt suunnatko 3rd plur. olkoot suunnanneet älkööt olko suunnanneet
passive suunnattakoon älköön suunnattako passive olkoon suunnattu älköön olko suunnattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suunnannen en suunnanne 1st sing. lienen suunnannut en liene suunnannut
2nd sing. suunnannet et suunnanne 2nd sing. lienet suunnannut et liene suunnannut
3rd sing. suunnannee ei suunnanne 3rd sing. lienee suunnannut ei liene suunnannut
1st plur. suunnannemme emme suunnanne 1st plur. lienemme suunnanneet emme liene suunnanneet
2nd plur. suunnannette ette suunnanne 2nd plur. lienette suunnanneet ette liene suunnanneet
3rd plur. suunnannevat eivät suunnanne 3rd plur. lienevät suunnanneet eivät liene suunnanneet
passive suunnattaneen ei suunnattane passive lienee suunnattu ei liene suunnattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st suunnata present suuntaava suunnattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suunnatakseni suunnataksemme
2nd suunnataksesi suunnataksenne
3rd suunnatakseen
suunnataksensa
past suunnannut suunnattu
2nd inessive2 suunnatessa suunnattaessa agent3 suuntaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suunnatessani suunnatessamme
2nd suunnatessasi suunnatessanne
3rd suunnatessaan
suunnatessansa
negative suuntaamaton
instructive suunnaten 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive suuntaamassa
elative suuntaamasta
illative suuntaamaan
adessive suuntaamalla
abessive suuntaamatta
instructive suuntaaman suunnattaman
4th4 verbal noun suuntaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suuntaamaisillani suuntaamaisillamme
2nd suuntaamaisillasi suuntaamaisillanne
3rd suuntaamaisillaan
suuntaamaisillansa

Derived terms

adjectives
nouns
verbs

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.