sovittua

Finnish

Etymology

sovittaa + -ua

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsoʋitːuɑˣ/, [ˈs̠o̞ʋit̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): so‧vit‧tu‧a

Verb

sovittua

  1. (intransitive) to be adapted or fitted

Conjugation

Inflection of sovittua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovitun en sovitu 1st sing. olen sovittunut en ole sovittunut
2nd sing. sovitut et sovitu 2nd sing. olet sovittunut et ole sovittunut
3rd sing. sovittuu ei sovitu 3rd sing. on sovittunut ei ole sovittunut
1st plur. sovitumme emme sovitu 1st plur. olemme sovittuneet emme ole sovittuneet
2nd plur. sovitutte ette sovitu 2nd plur. olette sovittuneet ette ole sovittuneet
3rd plur. sovittuvat eivät sovitu 3rd plur. ovat sovittuneet eivät ole sovittuneet
passive sovitutaan ei sovituta passive on sovituttu ei ole sovituttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovituin en sovittunut 1st sing. olin sovittunut en ollut sovittunut
2nd sing. sovituit et sovittunut 2nd sing. olit sovittunut et ollut sovittunut
3rd sing. sovittui ei sovittunut 3rd sing. oli sovittunut ei ollut sovittunut
1st plur. sovituimme emme sovittuneet 1st plur. olimme sovittuneet emme olleet sovittuneet
2nd plur. sovituitte ette sovittuneet 2nd plur. olitte sovittuneet ette olleet sovittuneet
3rd plur. sovittuivat eivät sovittuneet 3rd plur. olivat sovittuneet eivät olleet sovittuneet
passive sovituttiin ei sovituttu passive oli sovituttu ei ollut sovituttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittuisin en sovittuisi 1st sing. olisin sovittunut en olisi sovittunut
2nd sing. sovittuisit et sovittuisi 2nd sing. olisit sovittunut et olisi sovittunut
3rd sing. sovittuisi ei sovittuisi 3rd sing. olisi sovittunut ei olisi sovittunut
1st plur. sovittuisimme emme sovittuisi 1st plur. olisimme sovittuneet emme olisi sovittuneet
2nd plur. sovittuisitte ette sovittuisi 2nd plur. olisitte sovittuneet ette olisi sovittuneet
3rd plur. sovittuisivat eivät sovittuisi 3rd plur. olisivat sovittuneet eivät olisi sovittuneet
passive sovituttaisiin ei sovituttaisi passive olisi sovituttu ei olisi sovituttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. sovitu älä sovitu 2nd sing.
3rd sing. sovittukoon älköön sovittuko 3rd sing. olkoon sovittunut älköön olko sovittunut
1st plur. sovittukaamme älkäämme sovittuko 1st plur.
2nd plur. sovittukaa älkää sovittuko 2nd plur.
3rd plur. sovittukoot älkööt sovittuko 3rd plur. olkoot sovittuneet älkööt olko sovittuneet
passive sovituttakoon älköön sovituttako passive olkoon sovituttu älköön olko sovituttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sovittunen en sovittune 1st sing. lienen sovittunut en liene sovittunut
2nd sing. sovittunet et sovittune 2nd sing. lienet sovittunut et liene sovittunut
3rd sing. sovittunee ei sovittune 3rd sing. lienee sovittunut ei liene sovittunut
1st plur. sovittunemme emme sovittune 1st plur. lienemme sovittuneet emme liene sovittuneet
2nd plur. sovittunette ette sovittune 2nd plur. lienette sovittuneet ette liene sovittuneet
3rd plur. sovittunevat eivät sovittune 3rd plur. lienevät sovittuneet eivät liene sovittuneet
passive sovituttaneen ei sovituttane passive lienee sovituttu ei liene sovituttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st sovittua present sovittuva sovituttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sovittuakseni sovittuaksemme
2nd sovittuaksesi sovittuaksenne
3rd sovittuakseen
sovittuaksensa
past sovittunut sovituttu
2nd inessive2 sovittuessa sovituttaessa agent3 sovittuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sovittuessani sovittuessamme
2nd sovittuessasi sovittuessanne
3rd sovittuessaan
sovittuessansa
negative sovittumaton
instructive sovittuen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive sovittumassa
elative sovittumasta
illative sovittumaan
adessive sovittumalla
abessive sovittumatta
instructive sovittuman sovituttaman
4th4 verbal noun sovittuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sovittumaisillani sovittumaisillamme
2nd sovittumaisillasi sovittumaisillanne
3rd sovittumaisillaan
sovittumaisillansa

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.