ruksi

Finnish

Etymology 1

Borrowed from Latin crux (cross).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈruksi/, [ˈruks̠i]
  • Rhymes: -uksi
  • Syllabification(key): ruk‧si

Noun

ruksi (informal)

  1. X, tilted cross (mark or sign that resembles the letter X)
Declension
Inflection of ruksi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative ruksi ruksit
genitive ruksin ruksien
partitive ruksia rukseja
illative ruksiin rukseihin
singular plural
nominative ruksi ruksit
accusative nom. ruksi ruksit
gen. ruksin
genitive ruksin ruksien
partitive ruksia rukseja
inessive ruksissa rukseissa
elative ruksista rukseista
illative ruksiin rukseihin
adessive ruksilla rukseilla
ablative ruksilta rukseilta
allative ruksille rukseille
essive ruksina rukseina
translative ruksiksi rukseiksi
abessive ruksitta rukseitta
instructive ruksein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ruksi (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative ruksini ruksini
accusative nom. ruksini ruksini
gen. ruksini
genitive ruksini ruksieni
partitive ruksiani ruksejani
inessive ruksissani rukseissani
elative ruksistani rukseistani
illative ruksiini rukseihini
adessive ruksillani rukseillani
ablative ruksiltani rukseiltani
allative ruksilleni rukseilleni
essive ruksinani rukseinani
translative ruksikseni rukseikseni
abessive ruksittani rukseittani
instructive
comitative rukseineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ruksisi ruksisi
accusative nom. ruksisi ruksisi
gen. ruksisi
genitive ruksisi ruksiesi
partitive ruksiasi ruksejasi
inessive ruksissasi rukseissasi
elative ruksistasi rukseistasi
illative ruksiisi rukseihisi
adessive ruksillasi rukseillasi
ablative ruksiltasi rukseiltasi
allative ruksillesi rukseillesi
essive ruksinasi rukseinasi
translative ruksiksesi rukseiksesi
abessive ruksittasi rukseittasi
instructive
comitative rukseinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ruksimme ruksimme
accusative nom. ruksimme ruksimme
gen. ruksimme
genitive ruksimme ruksiemme
partitive ruksiamme ruksejamme
inessive ruksissamme rukseissamme
elative ruksistamme rukseistamme
illative ruksiimme rukseihimme
adessive ruksillamme rukseillamme
ablative ruksiltamme rukseiltamme
allative ruksillemme rukseillemme
essive ruksinamme rukseinamme
translative ruksiksemme rukseiksemme
abessive ruksittamme rukseittamme
instructive
comitative rukseinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ruksinne ruksinne
accusative nom. ruksinne ruksinne
gen. ruksinne
genitive ruksinne ruksienne
partitive ruksianne ruksejanne
inessive ruksissanne rukseissanne
elative ruksistanne rukseistanne
illative ruksiinne rukseihinne
adessive ruksillanne rukseillanne
ablative ruksiltanne rukseiltanne
allative ruksillenne rukseillenne
essive ruksinanne rukseinanne
translative ruksiksenne rukseiksenne
abessive ruksittanne rukseittanne
instructive
comitative rukseinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ruksinsa ruksinsa
accusative nom. ruksinsa ruksinsa
gen. ruksinsa
genitive ruksinsa ruksiensa
partitive ruksiaan
ruksiansa
ruksejaan
ruksejansa
inessive ruksissaan
ruksissansa
rukseissaan
rukseissansa
elative ruksistaan
ruksistansa
rukseistaan
rukseistansa
illative ruksiinsa rukseihinsa
adessive ruksillaan
ruksillansa
rukseillaan
rukseillansa
ablative ruksiltaan
ruksiltansa
rukseiltaan
rukseiltansa
allative ruksilleen
ruksillensa
rukseilleen
rukseillensa
essive ruksinaan
ruksinansa
rukseinaan
rukseinansa
translative ruksikseen
ruksiksensa
rukseikseen
rukseiksensa
abessive ruksittaan
ruksittansa
rukseittaan
rukseittansa
instructive
comitative rukseineen
rukseinensa
Alternative forms
Synonyms
Derived terms

Further reading

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈruksi/, [ˈruks̠i] (indicative)
  • IPA(key): /ˈruksiˣ/, [ˈruks̠i(ʔ)] (imperative, connegative)
  • Rhymes: -uksi
  • Syllabification(key): ruk‧si

Verb

ruksi

  1. inflection of ruksia:
    1. third-person singular past indicative
    2. present active indicative connegative
    3. second-person singular present imperative
    4. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.