rikkumaton

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈrikːumɑton/, [ˈrikːuˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): rik‧ku‧ma‧ton

Adjective

rikkumaton (not comparable)

  1. unbroken

Declension
Inflection of rikkumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative rikkumaton rikkumattomat
genitive rikkumattoman rikkumattomien
partitive rikkumatonta rikkumattomia
illative rikkumattomaan rikkumattomiin
singular plural
nominative rikkumaton rikkumattomat
accusative nom. rikkumaton rikkumattomat
gen. rikkumattoman
genitive rikkumattoman rikkumattomien
rikkumatontenrare
partitive rikkumatonta rikkumattomia
inessive rikkumattomassa rikkumattomissa
elative rikkumattomasta rikkumattomista
illative rikkumattomaan rikkumattomiin
adessive rikkumattomalla rikkumattomilla
ablative rikkumattomalta rikkumattomilta
allative rikkumattomalle rikkumattomille
essive rikkumattomana rikkumattomina
translative rikkumattomaksi rikkumattomiksi
abessive rikkumattomatta rikkumattomitta
instructive — rikkumattomin
comitative — rikkumattomine
Possessive forms of rikkumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative rikkumattomani rikkumattomani
accusative nom. rikkumattomani rikkumattomani
gen. rikkumattomani
genitive rikkumattomani rikkumattomieni
rikkumatontenirare
partitive rikkumatontani rikkumattomiani
inessive rikkumattomassani rikkumattomissani
elative rikkumattomastani rikkumattomistani
illative rikkumattomaani rikkumattomiini
adessive rikkumattomallani rikkumattomillani
ablative rikkumattomaltani rikkumattomiltani
allative rikkumattomalleni rikkumattomilleni
essive rikkumattomanani rikkumattominani
translative rikkumattomakseni rikkumattomikseni
abessive rikkumattomattani rikkumattomittani
instructive — —
comitative — rikkumattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rikkumattomasi rikkumattomasi
accusative nom. rikkumattomasi rikkumattomasi
gen. rikkumattomasi
genitive rikkumattomasi rikkumattomiesi
rikkumatontesirare
partitive rikkumatontasi rikkumattomiasi
inessive rikkumattomassasi rikkumattomissasi
elative rikkumattomastasi rikkumattomistasi
illative rikkumattomaasi rikkumattomiisi
adessive rikkumattomallasi rikkumattomillasi
ablative rikkumattomaltasi rikkumattomiltasi
allative rikkumattomallesi rikkumattomillesi
essive rikkumattomanasi rikkumattominasi
translative rikkumattomaksesi rikkumattomiksesi
abessive rikkumattomattasi rikkumattomittasi
instructive — —
comitative — rikkumattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rikkumattomamme rikkumattomamme
accusative nom. rikkumattomamme rikkumattomamme
gen. rikkumattomamme
genitive rikkumattomamme rikkumattomiemme
rikkumatontemmerare
partitive rikkumatontamme rikkumattomiamme
inessive rikkumattomassamme rikkumattomissamme
elative rikkumattomastamme rikkumattomistamme
illative rikkumattomaamme rikkumattomiimme
adessive rikkumattomallamme rikkumattomillamme
ablative rikkumattomaltamme rikkumattomiltamme
allative rikkumattomallemme rikkumattomillemme
essive rikkumattomanamme rikkumattominamme
translative rikkumattomaksemme rikkumattomiksemme
abessive rikkumattomattamme rikkumattomittamme
instructive — —
comitative — rikkumattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rikkumattomanne rikkumattomanne
accusative nom. rikkumattomanne rikkumattomanne
gen. rikkumattomanne
genitive rikkumattomanne rikkumattomienne
rikkumatontennerare
partitive rikkumatontanne rikkumattomianne
inessive rikkumattomassanne rikkumattomissanne
elative rikkumattomastanne rikkumattomistanne
illative rikkumattomaanne rikkumattomiinne
adessive rikkumattomallanne rikkumattomillanne
ablative rikkumattomaltanne rikkumattomiltanne
allative rikkumattomallenne rikkumattomillenne
essive rikkumattomananne rikkumattominanne
translative rikkumattomaksenne rikkumattomiksenne
abessive rikkumattomattanne rikkumattomittanne
instructive — —
comitative — rikkumattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative rikkumattomansa rikkumattomansa
accusative nom. rikkumattomansa rikkumattomansa
gen. rikkumattomansa
genitive rikkumattomansa rikkumattomiensa
rikkumatontensarare
partitive rikkumatontaan
rikkumatontansa		 rikkumattomiaan
rikkumattomiansa
inessive rikkumattomassaan
rikkumattomassansa		 rikkumattomissaan
rikkumattomissansa
elative rikkumattomastaan
rikkumattomastansa		 rikkumattomistaan
rikkumattomistansa
illative rikkumattomaansa rikkumattomiinsa
adessive rikkumattomallaan
rikkumattomallansa		 rikkumattomillaan
rikkumattomillansa
ablative rikkumattomaltaan
rikkumattomaltansa		 rikkumattomiltaan
rikkumattomiltansa
allative rikkumattomalleen
rikkumattomallensa		 rikkumattomilleen
rikkumattomillensa
essive rikkumattomanaan
rikkumattomanansa		 rikkumattominaan
rikkumattominansa
translative rikkumattomakseen
rikkumattomaksensa		 rikkumattomikseen
rikkumattomiksensa
abessive rikkumattomattaan
rikkumattomattansa		 rikkumattomittaan
rikkumattomittansa
instructive — —
comitative — rikkumattomineen
rikkumattominensa

Derived terms
  • rikkumattomuus

Participle

rikkumaton

  1. negative participle of rikkua

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.