rikkomus

Finnish

Etymology

rikkoa (“to break, violate, offend”) +‎ -mus

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈrikːomus/, [ˈrikːo̞mus̠]
  • Rhymes: -ikːomus
  • Syllabification(key): rik‧ko‧mus

Noun

rikkomus

  1. breach, transgression, infraction, misdemeanor (violation of a law, command or duty that is lesser than a crime)
  2. wrongdoing (violation of standards of behavior)

Declension
Inflection of rikkomus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative rikkomus rikkomukset
genitive rikkomuksen rikkomusten
rikkomuksien
partitive rikkomusta rikkomuksia
illative rikkomukseen rikkomuksiin
singular plural
nominative rikkomus rikkomukset
accusative nom. rikkomus rikkomukset
gen. rikkomuksen
genitive rikkomuksen rikkomusten
rikkomuksien
partitive rikkomusta rikkomuksia
inessive rikkomuksessa rikkomuksissa
elative rikkomuksesta rikkomuksista
illative rikkomukseen rikkomuksiin
adessive rikkomuksella rikkomuksilla
ablative rikkomukselta rikkomuksilta
allative rikkomukselle rikkomuksille
essive rikkomuksena rikkomuksina
translative rikkomukseksi rikkomuksiksi
abessive rikkomuksetta rikkomuksitta
instructive — rikkomuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rikkomus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rikkomukseni rikkomukseni
accusative nom. rikkomukseni rikkomukseni
gen. rikkomukseni
genitive rikkomukseni rikkomusteni
rikkomuksieni
partitive rikkomustani rikkomuksiani
inessive rikkomuksessani rikkomuksissani
elative rikkomuksestani rikkomuksistani
illative rikkomukseeni rikkomuksiini
adessive rikkomuksellani rikkomuksillani
ablative rikkomukseltani rikkomuksiltani
allative rikkomukselleni rikkomuksilleni
essive rikkomuksenani rikkomuksinani
translative rikkomuksekseni rikkomuksikseni
abessive rikkomuksettani rikkomuksittani
instructive — —
comitative — rikkomuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rikkomuksesi rikkomuksesi
accusative nom. rikkomuksesi rikkomuksesi
gen. rikkomuksesi
genitive rikkomuksesi rikkomustesi
rikkomuksiesi
partitive rikkomustasi rikkomuksiasi
inessive rikkomuksessasi rikkomuksissasi
elative rikkomuksestasi rikkomuksistasi
illative rikkomukseesi rikkomuksiisi
adessive rikkomuksellasi rikkomuksillasi
ablative rikkomukseltasi rikkomuksiltasi
allative rikkomuksellesi rikkomuksillesi
essive rikkomuksenasi rikkomuksinasi
translative rikkomukseksesi rikkomuksiksesi
abessive rikkomuksettasi rikkomuksittasi
instructive — —
comitative — rikkomuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rikkomuksemme rikkomuksemme
accusative nom. rikkomuksemme rikkomuksemme
gen. rikkomuksemme
genitive rikkomuksemme rikkomustemme
rikkomuksiemme
partitive rikkomustamme rikkomuksiamme
inessive rikkomuksessamme rikkomuksissamme
elative rikkomuksestamme rikkomuksistamme
illative rikkomukseemme rikkomuksiimme
adessive rikkomuksellamme rikkomuksillamme
ablative rikkomukseltamme rikkomuksiltamme
allative rikkomuksellemme rikkomuksillemme
essive rikkomuksenamme rikkomuksinamme
translative rikkomukseksemme rikkomuksiksemme
abessive rikkomuksettamme rikkomuksittamme
instructive — —
comitative — rikkomuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rikkomuksenne rikkomuksenne
accusative nom. rikkomuksenne rikkomuksenne
gen. rikkomuksenne
genitive rikkomuksenne rikkomustenne
rikkomuksienne
partitive rikkomustanne rikkomuksianne
inessive rikkomuksessanne rikkomuksissanne
elative rikkomuksestanne rikkomuksistanne
illative rikkomukseenne rikkomuksiinne
adessive rikkomuksellanne rikkomuksillanne
ablative rikkomukseltanne rikkomuksiltanne
allative rikkomuksellenne rikkomuksillenne
essive rikkomuksenanne rikkomuksinanne
translative rikkomukseksenne rikkomuksiksenne
abessive rikkomuksettanne rikkomuksittanne
instructive — —
comitative — rikkomuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative rikkomuksensa rikkomuksensa
accusative nom. rikkomuksensa rikkomuksensa
gen. rikkomuksensa
genitive rikkomuksensa rikkomustensa
rikkomuksiensa
partitive rikkomustaan
rikkomustansa		 rikkomuksiaan
rikkomuksiansa
inessive rikkomuksessaan
rikkomuksessansa		 rikkomuksissaan
rikkomuksissansa
elative rikkomuksestaan
rikkomuksestansa		 rikkomuksistaan
rikkomuksistansa
illative rikkomukseensa rikkomuksiinsa
adessive rikkomuksellaan
rikkomuksellansa		 rikkomuksillaan
rikkomuksillansa
ablative rikkomukseltaan
rikkomukseltansa		 rikkomuksiltaan
rikkomuksiltansa
allative rikkomukselleen
rikkomuksellensa		 rikkomuksilleen
rikkomuksillensa
essive rikkomuksenaan
rikkomuksenansa		 rikkomuksinaan
rikkomuksinansa
translative rikkomuksekseen
rikkomukseksensa		 rikkomuksikseen
rikkomuksiksensa
abessive rikkomuksettaan
rikkomuksettansa		 rikkomuksittaan
rikkomuksittansa
instructive — —
comitative — rikkomuksineen
rikkomuksinensa

Synonyms
  • (violation of law): rike

Derived terms
compounds

See also

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.