poikia

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *poikidak, equivalent to poika (“boy, son”) +‎ -ia.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈpoi̯kiɑˣ/, [ˈpo̞i̯k̟iɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -oikiɑ
  • Syllabification(key): poi‧ki‧a

Verb

poikia

  1. to calve
  2. to litter (to give birth to, used of animals)
  3. (figuratively) to cause, result in
Conjugation
Inflection of poikia (Kotus type 61*D/sallia, k-∅ gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. poi'in en poi’i 1st sing. olen poikinut en ole poikinut
2nd sing. poi'it et poi’i 2nd sing. olet poikinut et ole poikinut
3rd sing. poikii ei poi’i 3rd sing. on poikinut ei ole poikinut
1st plur. poi'imme emme poi’i 1st plur. olemme poikineet emme ole poikineet
2nd plur. poi'itte ette poi’i 2nd plur. olette poikineet ette ole poikineet
3rd plur. poikivat eivät poi’i 3rd plur. ovat poikineet eivät ole poikineet
passive poi'itaan ei poi’ita passive on poi'ittu ei ole poi'ittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. poi'in en poikinut 1st sing. olin poikinut en ollut poikinut
2nd sing. poi'it et poikinut 2nd sing. olit poikinut et ollut poikinut
3rd sing. poiki ei poikinut 3rd sing. oli poikinut ei ollut poikinut
1st plur. poi'imme emme poikineet 1st plur. olimme poikineet emme olleet poikineet
2nd plur. poi'itte ette poikineet 2nd plur. olitte poikineet ette olleet poikineet
3rd plur. poikivat eivät poikineet 3rd plur. olivat poikineet eivät olleet poikineet
passive poi'ittiin ei poi’ittu passive oli poi'ittu ei ollut poi'ittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. poikisin en poikisi 1st sing. olisin poikinut en olisi poikinut
2nd sing. poikisit et poikisi 2nd sing. olisit poikinut et olisi poikinut
3rd sing. poikisi ei poikisi 3rd sing. olisi poikinut ei olisi poikinut
1st plur. poikisimme emme poikisi 1st plur. olisimme poikineet emme olisi poikineet
2nd plur. poikisitte ette poikisi 2nd plur. olisitte poikineet ette olisi poikineet
3rd plur. poikisivat eivät poikisi 3rd plur. olisivat poikineet eivät olisi poikineet
passive poi'ittaisiin ei poi’ittaisi passive olisi poi'ittu ei olisi poi'ittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. poi'i älä poi’i 2nd sing. — —
3rd sing. poikikoon älköön poikiko 3rd sing. olkoon poikinut älköön olko poikinut
1st plur. poikikaamme älkäämme poikiko 1st plur. — —
2nd plur. poikikaa älkää poikiko 2nd plur. — —
3rd plur. poikikoot älkööt poikiko 3rd plur. olkoot poikineet älkööt olko poikineet
passive poi'ittakoon älköön poi’ittako passive olkoon poi'ittu älköön olko poi'ittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. poikinen en poikine 1st sing. lienen poikinut en liene poikinut
2nd sing. poikinet et poikine 2nd sing. lienet poikinut et liene poikinut
3rd sing. poikinee ei poikine 3rd sing. lienee poikinut ei liene poikinut
1st plur. poikinemme emme poikine 1st plur. lienemme poikineet emme liene poikineet
2nd plur. poikinette ette poikine 2nd plur. lienette poikineet ette liene poikineet
3rd plur. poikinevat eivät poikine 3rd plur. lienevät poikineet eivät liene poikineet
passive poi'ittaneen ei poi’ittane passive lienee poi'ittu ei liene poi'ittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st poikia present poikiva poi'ittava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st poikiakseni poikiaksemme
2nd poikiaksesi poikiaksenne
3rd poikiakseen
poikiaksensa
 past poikinut poi'ittu
2nd inessive2 poikiessa poi'ittaessa agent3 poikima
Possessive forms
Person sing. plur.
1st poikiessani poikiessamme
2nd poikiessasi poikiessanne
3rd poikiessaan
poikiessansa
 negative poikimaton
instructive poikien — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive poikimassa —
elative poikimasta —
illative poikimaan —
adessive poikimalla —
abessive poikimatta —
instructive poikiman poi'ittaman
4th4 verbal noun poikiminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st poikimaisillani poikimaisillamme
2nd poikimaisillasi poikimaisillanne
3rd poikimaisillaan
poikimaisillansa
Derived terms
compounds

Further reading

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈpoi̯kiɑ/, [ˈpo̞i̯k̟iɑ̝]
  • Rhymes: -oikiɑ
  • Syllabification(key): poi‧ki‧a

Noun

poikia

  1. partitive plural of poika

Anagrams

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *poikidak, equivalent to poika (“young”) +‎ -ia. Cognates include Finnish poikia and Estonian poegida.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈpoi̯kiɑ/, [ˈpo̞i̯ke̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈpoi̯kiɑ/, [ˈpo̞i̯kiɑ]
  • Rhymes: -oi̯keː, -oi̯kiɑ
  • Hyphenation: poi‧ki‧a

Verb

poikia

  1. (intransitive) to calve; to litter
Conjugation
Conjugation of poikia (type 7/oppia, ik-j gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular pojin en poji 1st singular oon poikint, oon poikinut en oo poikint, en oo poikinut
2nd singular pojit et poji 2nd singular oot poikint, oot poikinut et oo poikint, et oo poikinut
3rd singular poikii ei poji 3rd singular ono poikint, ono poikinut ei oo poikint, ei oo poikinut
1st plural pojimma emmä poji 1st plural oomma poikineet emmä oo poikineet
2nd plural pojitta että poji 2nd plural ootta poikineet että oo poikineet
3rd plural poikiit1), poikivat2), pojitaa evät poji, ei pojita 3rd plural ovat poikineet evät oo poikineet, ei oo pojittu
impersonal pojitaa ei pojita impersonal ono pojittu ei oo pojittu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular pojin en poikint, en poikinut 1st singular olin poikint, olin poikinut en olt poikint, en olt poikinut
2nd singular pojit et poikint, et poikinut 2nd singular olit poikint, olit poikinut et olt poikint, et olt poikinut
3rd singular poiki ei poikint, ei poikinut 3rd singular oli poikint, oli poikinut ei olt poikint, ei olt poikinut
1st plural pojimma emmä poikineet 1st plural olimma poikineet emmä olleet poikineet
2nd plural pojitta että poikineet 2nd plural olitta poikineet että olleet poikineet
3rd plural poikiit1), poikivat2), pojittii evät poikineet, ei pojittu 3rd plural olivat poikineet evät olleet poikineet, ei olt pojittu
impersonal pojittii ei pojittu impersonal oli pojittu ei olt pojittu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular poikisin en poikis 1st singular olisin poikint, olisin poikinut en olis poikint, en olis poikinut
2nd singular poikisit, poikiist1) et poikis 2nd singular olisit poikint, olisit poikinut et olis poikint, et olis poikinut
3rd singular poikis ei poikis 3rd singular olis poikint, olis poikinut ei olis poikint, ei olis poikinut
1st plural poikisimma emmä poikis 1st plural olisimma poikineet emmä olis poikineet
2nd plural poikisitta että poikis 2nd plural olisitta poikineet että olis poikineet
3rd plural poikisiit1), poikisivat2), pojittais evät poikis, ei pojittais 3rd plural olisivat poikineet evät olis poikineet, ei olis pojittu
impersonal pojittais ei pojittais impersonal olis pojittu ei olis pojittu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular poji elä poji 2nd singular oo poikint, oo poikinut elä oo poikint, elä oo poikinut
3rd singular poikikoo elköö poikiko 3rd singular olkoo poikint, olkoo poikinut elköö olko poikint, elköö olko poikinut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural poikikaa elkää poikiko 2nd plural olkaa poikineet elkää olko poikineet
3rd plural poikikoot elkööt poikiko, elköö pojittako 3rd plural olkoot poikineet elkööt olko poikineet, elköö olko pojittu
impersonal pojittakkoo elköö pojittako impersonal olkoo pojittu elköö olko pojittu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular poikinen en poikine
2nd singular poikinet et poikine
3rd singular poikinoo ei poikine
1st plural poikinemma emmä poikine
2nd plural poikinetta että poikine
3rd plural poikinoot evät poikine, ei pojittane
impersonal pojittannoo ei pojittane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st poikia present poikiva pojittava
2nd inessive poikijees past poikint, poikinut pojittu
instructive poikien 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (poikikaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative poikimaa
inessive poikimaas
elative poikimast
abessive poikimata
4th nominative poikimiin
partitive poikimista, poikimist
Synonyms
Derived terms

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈpoi̯kiɑ/, [ˈpo̞i̯ke̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈpoi̯kiɑ/, [ˈpo̞i̯kiɑ]
  • Rhymes: -oi̯keː, -oi̯kiɑ
  • Hyphenation: poi‧ki‧a

Noun

poikia

  1. partitive plural of poika

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 420
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.