mykkä

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *mükkä, from Proto-Finno-Permic *mükkä. Ultimately possibly borrowed from Proto-Indo-European *muH-ko-, compare Sanskrit मूक (muka, “mute”).[1]

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmykːæ/, [ˈmykːæ]
  • Rhymes: -ykːæ
  • Syllabification(key): myk‧kä

Adjective

mykkä (comparative mykempi, superlative mykin)

  1. mute

Declension
Inflection of mykkä (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
nominative mykkä mykät
genitive mykän mykkien
partitive mykkää mykkiä
illative mykkään mykkiin
singular plural
nominative mykkä mykät
accusative nom. mykkä mykät
gen. mykän
genitive mykän mykkien
mykkäinrare
partitive mykkää mykkiä
inessive mykässä mykissä
elative mykästä mykistä
illative mykkään mykkiin
adessive mykällä mykillä
ablative mykältä mykiltä
allative mykälle mykille
essive mykkänä mykkinä
translative mykäksi mykiksi
abessive mykättä mykittä
instructive — mykin
comitative — mykkine
Possessive forms of mykkä (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative mykkäni mykkäni
accusative nom. mykkäni mykkäni
gen. mykkäni
genitive mykkäni mykkieni
mykkäinirare
partitive mykkääni mykkiäni
inessive mykässäni mykissäni
elative mykästäni mykistäni
illative mykkääni mykkiini
adessive mykälläni mykilläni
ablative mykältäni mykiltäni
allative mykälleni mykilleni
essive mykkänäni mykkinäni
translative mykäkseni mykikseni
abessive mykättäni mykittäni
instructive — —
comitative — mykkineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative mykkäsi mykkäsi
accusative nom. mykkäsi mykkäsi
gen. mykkäsi
genitive mykkäsi mykkiesi
mykkäisirare
partitive mykkääsi mykkiäsi
inessive mykässäsi mykissäsi
elative mykästäsi mykistäsi
illative mykkääsi mykkiisi
adessive mykälläsi mykilläsi
ablative mykältäsi mykiltäsi
allative mykällesi mykillesi
essive mykkänäsi mykkinäsi
translative mykäksesi mykiksesi
abessive mykättäsi mykittäsi
instructive — —
comitative — mykkinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative mykkämme mykkämme
accusative nom. mykkämme mykkämme
gen. mykkämme
genitive mykkämme mykkiemme
mykkäimmerare
partitive mykkäämme mykkiämme
inessive mykässämme mykissämme
elative mykästämme mykistämme
illative mykkäämme mykkiimme
adessive mykällämme mykillämme
ablative mykältämme mykiltämme
allative mykällemme mykillemme
essive mykkänämme mykkinämme
translative mykäksemme mykiksemme
abessive mykättämme mykittämme
instructive — —
comitative — mykkinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative mykkänne mykkänne
accusative nom. mykkänne mykkänne
gen. mykkänne
genitive mykkänne mykkienne
mykkäinnerare
partitive mykkäänne mykkiänne
inessive mykässänne mykissänne
elative mykästänne mykistänne
illative mykkäänne mykkiinne
adessive mykällänne mykillänne
ablative mykältänne mykiltänne
allative mykällenne mykillenne
essive mykkänänne mykkinänne
translative mykäksenne mykiksenne
abessive mykättänne mykittänne
instructive — —
comitative — mykkinenne
third-person possessor
singular plural
nominative mykkänsä mykkänsä
accusative nom. mykkänsä mykkänsä
gen. mykkänsä
genitive mykkänsä mykkiensä
mykkäinsärare
partitive mykkäänsä mykkiään
mykkiänsä
inessive mykässään
mykässänsä		 mykissään
mykissänsä
elative mykästään
mykästänsä		 mykistään
mykistänsä
illative mykkäänsä mykkiinsä
adessive mykällään
mykällänsä		 mykillään
mykillänsä
ablative mykältään
mykältänsä		 mykiltään
mykiltänsä
allative mykälleen
mykällensä		 mykilleen
mykillensä
essive mykkänään
mykkänänsä		 mykkinään
mykkinänsä
translative mykäkseen
mykäksensä		 mykikseen
mykiksensä
abessive mykättään
mykättänsä		 mykittään
mykittänsä
instructive — —
comitative — mykkineen
mykkinensä

Derived terms

References
  1. http://ojs.tsv.fi/index.php/StOrE/article/viewFile/52396/16246

Further reading

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *mükkä. Cognates include Finnish mykkä.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmykːæ/, [ˈmykː]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈmykːæ/, [ˈmykːæ]
  • Rhymes: -ykː, -ykːæ
  • Hyphenation: myk‧kä

Noun

mykkä

  1. mute (person who can't speak)

Adjective

mykkä (comparative mykemp)

  1. mute (not being able to speak)

Declension
Declension of mykkä (type 3/koira, kk-k gradation)
singular plural
nominative mykkä mykät
genitive mykän mykkiin
partitive mykkää mykkiä
illative mykkää mykkii
inessive mykäs mykis
elative mykäst mykist
allative mykälle mykille
adessive mykäl mykil
ablative mykält mykilt
translative mykäks mykiks
essive mykkännä, mykkään mykkinnä, mykkiin
exessive1) mykkänt mykkint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 323
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.