monttu

Finnish

Etymology

Possibly from Swedish mund.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmontːu/, [ˈmo̞n̪t̪ːu]
  • Rhymes: -ontːu
  • Syllabification(key): mont‧tu

Noun

monttu

  1. pit
  2. pothole
  3. (slang, colloquial) mouth

Declension

Inflection of monttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative monttu montut
genitive montun monttujen
partitive monttua monttuja
illative monttuun monttuihin
singular plural
nominative monttu montut
accusative nom. monttu montut
gen. montun
genitive montun monttujen
partitive monttua monttuja
inessive montussa montuissa
elative montusta montuista
illative monttuun monttuihin
adessive montulla montuilla
ablative montulta montuilta
allative montulle montuille
essive monttuna monttuina
translative montuksi montuiksi
abessive montutta montuitta
instructive montuin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of monttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative monttuni monttuni
accusative nom. monttuni monttuni
gen. monttuni
genitive monttuni monttujeni
partitive monttuani monttujani
inessive montussani montuissani
elative montustani montuistani
illative monttuuni monttuihini
adessive montullani montuillani
ablative montultani montuiltani
allative montulleni montuilleni
essive monttunani monttuinani
translative montukseni montuikseni
abessive montuttani montuittani
instructive
comitative monttuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative monttusi monttusi
accusative nom. monttusi monttusi
gen. monttusi
genitive monttusi monttujesi
partitive monttuasi monttujasi
inessive montussasi montuissasi
elative montustasi montuistasi
illative monttuusi monttuihisi
adessive montullasi montuillasi
ablative montultasi montuiltasi
allative montullesi montuillesi
essive monttunasi monttuinasi
translative montuksesi montuiksesi
abessive montuttasi montuittasi
instructive
comitative monttuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative monttumme monttumme
accusative nom. monttumme monttumme
gen. monttumme
genitive monttumme monttujemme
partitive monttuamme monttujamme
inessive montussamme montuissamme
elative montustamme montuistamme
illative monttuumme monttuihimme
adessive montullamme montuillamme
ablative montultamme montuiltamme
allative montullemme montuillemme
essive monttunamme monttuinamme
translative montuksemme montuiksemme
abessive montuttamme montuittamme
instructive
comitative monttuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative monttunne monttunne
accusative nom. monttunne monttunne
gen. monttunne
genitive monttunne monttujenne
partitive monttuanne monttujanne
inessive montussanne montuissanne
elative montustanne montuistanne
illative monttuunne monttuihinne
adessive montullanne montuillanne
ablative montultanne montuiltanne
allative montullenne montuillenne
essive monttunanne monttuinanne
translative montuksenne montuiksenne
abessive montuttanne montuittanne
instructive
comitative monttuinenne
third-person possessor
singular plural
nominative monttunsa monttunsa
accusative nom. monttunsa monttunsa
gen. monttunsa
genitive monttunsa monttujensa
partitive monttuaan
monttuansa
monttujaan
monttujansa
inessive montussaan
montussansa
montuissaan
montuissansa
elative montustaan
montustansa
montuistaan
montuistansa
illative monttuunsa monttuihinsa
adessive montullaan
montullansa
montuillaan
montuillansa
ablative montultaan
montultansa
montuiltaan
montuiltansa
allative montulleen
montullensa
montuilleen
montuillensa
essive monttunaan
monttunansa
monttuinaan
monttuinansa
translative montukseen
montuksensa
montuikseen
montuiksensa
abessive montuttaan
montuttansa
montuittaan
montuittansa
instructive
comitative monttuineen
monttuinensa

Synonyms

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.