kulottaa

Finnish

Etymology

kulo + -ttaa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkulotːɑːˣ/, [ˈkulo̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ulotːɑː
  • Syllabification(key): ku‧lot‧taa

Verb

kulottaa

  1. to cause a controlled wildfire, usually to renew the vegetation

Conjugation

Inflection of kulottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kulotan en kulota 1st sing. olen kulottanut en ole kulottanut
2nd sing. kulotat et kulota 2nd sing. olet kulottanut et ole kulottanut
3rd sing. kulottaa ei kulota 3rd sing. on kulottanut ei ole kulottanut
1st plur. kulotamme emme kulota 1st plur. olemme kulottaneet emme ole kulottaneet
2nd plur. kulotatte ette kulota 2nd plur. olette kulottaneet ette ole kulottaneet
3rd plur. kulottavat eivät kulota 3rd plur. ovat kulottaneet eivät ole kulottaneet
passive kulotetaan ei kuloteta passive on kulotettu ei ole kulotettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kulotin en kulottanut 1st sing. olin kulottanut en ollut kulottanut
2nd sing. kulotit et kulottanut 2nd sing. olit kulottanut et ollut kulottanut
3rd sing. kulotti ei kulottanut 3rd sing. oli kulottanut ei ollut kulottanut
1st plur. kulotimme emme kulottaneet 1st plur. olimme kulottaneet emme olleet kulottaneet
2nd plur. kulotitte ette kulottaneet 2nd plur. olitte kulottaneet ette olleet kulottaneet
3rd plur. kulottivat eivät kulottaneet 3rd plur. olivat kulottaneet eivät olleet kulottaneet
passive kulotettiin ei kulotettu passive oli kulotettu ei ollut kulotettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kulottaisin en kulottaisi 1st sing. olisin kulottanut en olisi kulottanut
2nd sing. kulottaisit et kulottaisi 2nd sing. olisit kulottanut et olisi kulottanut
3rd sing. kulottaisi ei kulottaisi 3rd sing. olisi kulottanut ei olisi kulottanut
1st plur. kulottaisimme emme kulottaisi 1st plur. olisimme kulottaneet emme olisi kulottaneet
2nd plur. kulottaisitte ette kulottaisi 2nd plur. olisitte kulottaneet ette olisi kulottaneet
3rd plur. kulottaisivat eivät kulottaisi 3rd plur. olisivat kulottaneet eivät olisi kulottaneet
passive kulotettaisiin ei kulotettaisi passive olisi kulotettu ei olisi kulotettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kulota älä kulota 2nd sing.
3rd sing. kulottakoon älköön kulottako 3rd sing. olkoon kulottanut älköön olko kulottanut
1st plur. kulottakaamme älkäämme kulottako 1st plur.
2nd plur. kulottakaa älkää kulottako 2nd plur.
3rd plur. kulottakoot älkööt kulottako 3rd plur. olkoot kulottaneet älkööt olko kulottaneet
passive kulotettakoon älköön kulotettako passive olkoon kulotettu älköön olko kulotettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kulottanen en kulottane 1st sing. lienen kulottanut en liene kulottanut
2nd sing. kulottanet et kulottane 2nd sing. lienet kulottanut et liene kulottanut
3rd sing. kulottanee ei kulottane 3rd sing. lienee kulottanut ei liene kulottanut
1st plur. kulottanemme emme kulottane 1st plur. lienemme kulottaneet emme liene kulottaneet
2nd plur. kulottanette ette kulottane 2nd plur. lienette kulottaneet ette liene kulottaneet
3rd plur. kulottanevat eivät kulottane 3rd plur. lienevät kulottaneet eivät liene kulottaneet
passive kulotettaneen ei kulotettane passive lienee kulotettu ei liene kulotettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kulottaa present kulottava kulotettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kulottaakseni kulottaaksemme
2nd kulottaaksesi kulottaaksenne
3rd kulottaakseen
kulottaaksensa
past kulottanut kulotettu
2nd inessive2 kulottaessa kulotettaessa agent3 kulottama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kulottaessani kulottaessamme
2nd kulottaessasi kulottaessanne
3rd kulottaessaan
kulottaessansa
negative kulottamaton
instructive kulottaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form kulottaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive kulottamassa
elative kulottamasta
illative kulottamaan
adessive kulottamalla
abessive kulottamatta
instructive kulottaman kulotettaman
4th4 verbal noun kulottaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kulottamaisillani kulottamaisillamme
2nd kulottamaisillasi kulottamaisillanne
3rd kulottamaisillaan
kulottamaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.