kullikoira

Ingrian

Etymology

From kulli (male animal) + koira (dog).

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkulːiˌkoi̯rɑ/, [ˈkulʲːĭˌko̞i̯r]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkulːiˌkoi̯rɑ/, [ˈkulːiˌko̞i̯rɑ]
  • Rhymes: -oi̯r, -oi̯rɑ
  • Hyphenation: kul‧li‧koi‧ra

Noun

kullikoira

  1. male dog

Declension

Declension of kullikoira (type 3/koira, no gradation)
singular plural
nominative kullikoira kullikoirat
genitive kullikoiran kullikoiriin
partitive kullikoiraa kullikoiria
illative kullikoiraa kullikoirii
inessive kullikoiraas kullikoiriis
elative kullikoirast kullikoirist
allative kullikoiralle kullikoirille
adessive kullikoiraal kullikoiriil
ablative kullikoiralt kullikoirilt
translative kullikoiraks kullikoiriks
essive kullikoiranna, kullikoiraan kullikoirinna, kullikoiriin
exessive1) kullikoirant kullikoirint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 217
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.