korvaamaton

Finnish

Etymology

korvata + -maton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkorʋɑːmɑton/, [ˈko̞rʋɑ̝ːˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): kor‧vaa‧ma‧ton

Adjective

korvaamaton (comparative korvaamattomampi, superlative korvaamattomin)

  1. indispensable, irreplaceable

Declension

Inflection of korvaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative korvaamaton korvaamattomat
genitive korvaamattoman korvaamattomien
partitive korvaamatonta korvaamattomia
illative korvaamattomaan korvaamattomiin
singular plural
nominative korvaamaton korvaamattomat
accusative nom. korvaamaton korvaamattomat
gen. korvaamattoman
genitive korvaamattoman korvaamattomien
korvaamatontenrare
partitive korvaamatonta korvaamattomia
inessive korvaamattomassa korvaamattomissa
elative korvaamattomasta korvaamattomista
illative korvaamattomaan korvaamattomiin
adessive korvaamattomalla korvaamattomilla
ablative korvaamattomalta korvaamattomilta
allative korvaamattomalle korvaamattomille
essive korvaamattomana korvaamattomina
translative korvaamattomaksi korvaamattomiksi
abessive korvaamattomatta korvaamattomitta
instructive korvaamattomin
comitative korvaamattomine
Possessive forms of korvaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative korvaamattomani korvaamattomani
accusative nom. korvaamattomani korvaamattomani
gen. korvaamattomani
genitive korvaamattomani korvaamattomieni
korvaamatontenirare
partitive korvaamatontani korvaamattomiani
inessive korvaamattomassani korvaamattomissani
elative korvaamattomastani korvaamattomistani
illative korvaamattomaani korvaamattomiini
adessive korvaamattomallani korvaamattomillani
ablative korvaamattomaltani korvaamattomiltani
allative korvaamattomalleni korvaamattomilleni
essive korvaamattomanani korvaamattominani
translative korvaamattomakseni korvaamattomikseni
abessive korvaamattomattani korvaamattomittani
instructive
comitative korvaamattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative korvaamattomasi korvaamattomasi
accusative nom. korvaamattomasi korvaamattomasi
gen. korvaamattomasi
genitive korvaamattomasi korvaamattomiesi
korvaamatontesirare
partitive korvaamatontasi korvaamattomiasi
inessive korvaamattomassasi korvaamattomissasi
elative korvaamattomastasi korvaamattomistasi
illative korvaamattomaasi korvaamattomiisi
adessive korvaamattomallasi korvaamattomillasi
ablative korvaamattomaltasi korvaamattomiltasi
allative korvaamattomallesi korvaamattomillesi
essive korvaamattomanasi korvaamattominasi
translative korvaamattomaksesi korvaamattomiksesi
abessive korvaamattomattasi korvaamattomittasi
instructive
comitative korvaamattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative korvaamattomamme korvaamattomamme
accusative nom. korvaamattomamme korvaamattomamme
gen. korvaamattomamme
genitive korvaamattomamme korvaamattomiemme
korvaamatontemmerare
partitive korvaamatontamme korvaamattomiamme
inessive korvaamattomassamme korvaamattomissamme
elative korvaamattomastamme korvaamattomistamme
illative korvaamattomaamme korvaamattomiimme
adessive korvaamattomallamme korvaamattomillamme
ablative korvaamattomaltamme korvaamattomiltamme
allative korvaamattomallemme korvaamattomillemme
essive korvaamattomanamme korvaamattominamme
translative korvaamattomaksemme korvaamattomiksemme
abessive korvaamattomattamme korvaamattomittamme
instructive
comitative korvaamattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative korvaamattomanne korvaamattomanne
accusative nom. korvaamattomanne korvaamattomanne
gen. korvaamattomanne
genitive korvaamattomanne korvaamattomienne
korvaamatontennerare
partitive korvaamatontanne korvaamattomianne
inessive korvaamattomassanne korvaamattomissanne
elative korvaamattomastanne korvaamattomistanne
illative korvaamattomaanne korvaamattomiinne
adessive korvaamattomallanne korvaamattomillanne
ablative korvaamattomaltanne korvaamattomiltanne
allative korvaamattomallenne korvaamattomillenne
essive korvaamattomananne korvaamattominanne
translative korvaamattomaksenne korvaamattomiksenne
abessive korvaamattomattanne korvaamattomittanne
instructive
comitative korvaamattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative korvaamattomansa korvaamattomansa
accusative nom. korvaamattomansa korvaamattomansa
gen. korvaamattomansa
genitive korvaamattomansa korvaamattomiensa
korvaamatontensarare
partitive korvaamatontaan
korvaamatontansa
korvaamattomiaan
korvaamattomiansa
inessive korvaamattomassaan
korvaamattomassansa
korvaamattomissaan
korvaamattomissansa
elative korvaamattomastaan
korvaamattomastansa
korvaamattomistaan
korvaamattomistansa
illative korvaamattomaansa korvaamattomiinsa
adessive korvaamattomallaan
korvaamattomallansa
korvaamattomillaan
korvaamattomillansa
ablative korvaamattomaltaan
korvaamattomaltansa
korvaamattomiltaan
korvaamattomiltansa
allative korvaamattomalleen
korvaamattomallensa
korvaamattomilleen
korvaamattomillensa
essive korvaamattomanaan
korvaamattomanansa
korvaamattominaan
korvaamattominansa
translative korvaamattomakseen
korvaamattomaksensa
korvaamattomikseen
korvaamattomiksensa
abessive korvaamattomattaan
korvaamattomattansa
korvaamattomittaan
korvaamattomittansa
instructive
comitative korvaamattomineen
korvaamattominensa

Derived terms

  • korvaamattomuus

Participle

korvaamaton

  1. negative participle of korvata

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.