koitus

See also: Koitus

Czech

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈkoɪtus]
  • Hyphenation: koi‧tus

Noun

koitus m inan

  1. coitus
    Synonym: soulož

Declension
Declension of koitus (hard masculine inanimate foreign)
singular plural
nominative koitus koity
genitive koitu koitů
dative koitu koitům
accusative koitus koity
vocative koite koity
locative koitu koitech
instrumental koitem koity

Further reading
  • koitus in Příruční slovník jazyka českého, 1935–1957
  • koitus in Slovník spisovného jazyka českého, 1960–1971, 1989

Finnish

Etymology

From Latin coitus.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkoi̯tus/, [ˈko̞i̯t̪us̠]
  • Rhymes: -oitus
  • Syllabification(key): koi‧tus

Noun

koitus

  1. coitus

Declension
Inflection of koitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative koitus koitukset
genitive koituksen koitusten
koituksien
partitive koitusta koituksia
illative koitukseen koituksiin
singular plural
nominative koitus koitukset
accusative nom. koitus koitukset
gen. koituksen
genitive koituksen koitusten
koituksien
partitive koitusta koituksia
inessive koituksessa koituksissa
elative koituksesta koituksista
illative koitukseen koituksiin
adessive koituksella koituksilla
ablative koitukselta koituksilta
allative koitukselle koituksille
essive koituksena koituksina
translative koitukseksi koituksiksi
abessive koituksetta koituksitta
instructive — koituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of koitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative koitukseni koitukseni
accusative nom. koitukseni koitukseni
gen. koitukseni
genitive koitukseni koitusteni
koituksieni
partitive koitustani koituksiani
inessive koituksessani koituksissani
elative koituksestani koituksistani
illative koitukseeni koituksiini
adessive koituksellani koituksillani
ablative koitukseltani koituksiltani
allative koitukselleni koituksilleni
essive koituksenani koituksinani
translative koituksekseni koituksikseni
abessive koituksettani koituksittani
instructive — —
comitative — koituksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative koituksesi koituksesi
accusative nom. koituksesi koituksesi
gen. koituksesi
genitive koituksesi koitustesi
koituksiesi
partitive koitustasi koituksiasi
inessive koituksessasi koituksissasi
elative koituksestasi koituksistasi
illative koitukseesi koituksiisi
adessive koituksellasi koituksillasi
ablative koitukseltasi koituksiltasi
allative koituksellesi koituksillesi
essive koituksenasi koituksinasi
translative koitukseksesi koituksiksesi
abessive koituksettasi koituksittasi
instructive — —
comitative — koituksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative koituksemme koituksemme
accusative nom. koituksemme koituksemme
gen. koituksemme
genitive koituksemme koitustemme
koituksiemme
partitive koitustamme koituksiamme
inessive koituksessamme koituksissamme
elative koituksestamme koituksistamme
illative koitukseemme koituksiimme
adessive koituksellamme koituksillamme
ablative koitukseltamme koituksiltamme
allative koituksellemme koituksillemme
essive koituksenamme koituksinamme
translative koitukseksemme koituksiksemme
abessive koituksettamme koituksittamme
instructive — —
comitative — koituksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative koituksenne koituksenne
accusative nom. koituksenne koituksenne
gen. koituksenne
genitive koituksenne koitustenne
koituksienne
partitive koitustanne koituksianne
inessive koituksessanne koituksissanne
elative koituksestanne koituksistanne
illative koitukseenne koituksiinne
adessive koituksellanne koituksillanne
ablative koitukseltanne koituksiltanne
allative koituksellenne koituksillenne
essive koituksenanne koituksinanne
translative koitukseksenne koituksiksenne
abessive koituksettanne koituksittanne
instructive — —
comitative — koituksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative koituksensa koituksensa
accusative nom. koituksensa koituksensa
gen. koituksensa
genitive koituksensa koitustensa
koituksiensa
partitive koitustaan
koitustansa		 koituksiaan
koituksiansa
inessive koituksessaan
koituksessansa		 koituksissaan
koituksissansa
elative koituksestaan
koituksestansa		 koituksistaan
koituksistansa
illative koitukseensa koituksiinsa
adessive koituksellaan
koituksellansa		 koituksillaan
koituksillansa
ablative koitukseltaan
koitukseltansa		 koituksiltaan
koituksiltansa
allative koitukselleen
koituksellensa		 koituksilleen
koituksillensa
essive koituksenaan
koituksenansa		 koituksinaan
koituksinansa
translative koituksekseen
koitukseksensa		 koituksikseen
koituksiksensa
abessive koituksettaan
koituksettansa		 koituksittaan
koituksittansa
instructive — —
comitative — koituksineen
koituksinensa

Further reading

Anagrams

Indonesian

Etymology

From Dutch coïtus, from Latin coitus.

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈkoi̯tʊs]
  • Hyphenation: koi‧tus
  • Rhymes: -tʊs, -ʊs, -s

Noun

koitus (first-person possessive koitusku, second-person possessive koitusmu, third-person possessive koitusnya)

  1. (medicine) coitus
    Synonyms: hubungan seksual, persetubuhan, sanggama

Derived terms
  • koitus interuptus

Further reading

Slovak

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈkɔitus]

Noun

koitus m inan (genitive singular koitu, nominative plural koity, genitive plural koitov, declension pattern of dub)

  1. coitus
    Synonym: súlož

Declension
Declension of koitus
singular plural
nominative koitus koity
genitive koitu koitov
dative koitu koitom
accusative koitus koity
locative koite koitoch
instrumental koitom koitmi

References
  • “koitus”, in Slovníkový portál Jazykovedného ústavu Ľ. Štúra SAV [Dictionary portal of the Ľ. Štúr Institute of Linguistics, Slovak Academy of Science] (in Slovak), https://slovnik.juls.savba.sk, 2024
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.