katkeilla

Finnish

Etymology

From katketa + -illa.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑtkei̯lːɑˣ/, [ˈkɑ̝t̪k̟e̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑtkeilːɑ
  • Syllabification(key): kat‧keil‧la

Verb

katkeilla

  1. (intransitive) frequentative of katketa (to cut, break)

Conjugation

Inflection of katkeilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. katkeilen en katkeile 1st sing. olen katkeillut en ole katkeillut
2nd sing. katkeilet et katkeile 2nd sing. olet katkeillut et ole katkeillut
3rd sing. katkeilee ei katkeile 3rd sing. on katkeillut ei ole katkeillut
1st plur. katkeilemme emme katkeile 1st plur. olemme katkeilleet emme ole katkeilleet
2nd plur. katkeilette ette katkeile 2nd plur. olette katkeilleet ette ole katkeilleet
3rd plur. katkeilevat eivät katkeile 3rd plur. ovat katkeilleet eivät ole katkeilleet
passive katkeillaan ei katkeilla passive on katkeiltu ei ole katkeiltu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. katkeilin en katkeillut 1st sing. olin katkeillut en ollut katkeillut
2nd sing. katkeilit et katkeillut 2nd sing. olit katkeillut et ollut katkeillut
3rd sing. katkeili ei katkeillut 3rd sing. oli katkeillut ei ollut katkeillut
1st plur. katkeilimme emme katkeilleet 1st plur. olimme katkeilleet emme olleet katkeilleet
2nd plur. katkeilitte ette katkeilleet 2nd plur. olitte katkeilleet ette olleet katkeilleet
3rd plur. katkeilivat eivät katkeilleet 3rd plur. olivat katkeilleet eivät olleet katkeilleet
passive katkeiltiin ei katkeiltu passive oli katkeiltu ei ollut katkeiltu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. katkeilisin en katkeilisi 1st sing. olisin katkeillut en olisi katkeillut
2nd sing. katkeilisit et katkeilisi 2nd sing. olisit katkeillut et olisi katkeillut
3rd sing. katkeilisi ei katkeilisi 3rd sing. olisi katkeillut ei olisi katkeillut
1st plur. katkeilisimme emme katkeilisi 1st plur. olisimme katkeilleet emme olisi katkeilleet
2nd plur. katkeilisitte ette katkeilisi 2nd plur. olisitte katkeilleet ette olisi katkeilleet
3rd plur. katkeilisivat eivät katkeilisi 3rd plur. olisivat katkeilleet eivät olisi katkeilleet
passive katkeiltaisiin ei katkeiltaisi passive olisi katkeiltu ei olisi katkeiltu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. katkeile älä katkeile 2nd sing.
3rd sing. katkeilkoon älköön katkeilko 3rd sing. olkoon katkeillut älköön olko katkeillut
1st plur. katkeilkaamme älkäämme katkeilko 1st plur.
2nd plur. katkeilkaa älkää katkeilko 2nd plur.
3rd plur. katkeilkoot älkööt katkeilko 3rd plur. olkoot katkeilleet älkööt olko katkeilleet
passive katkeiltakoon älköön katkeiltako passive olkoon katkeiltu älköön olko katkeiltu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. katkeillen en katkeille 1st sing. lienen katkeillut en liene katkeillut
2nd sing. katkeillet et katkeille 2nd sing. lienet katkeillut et liene katkeillut
3rd sing. katkeillee ei katkeille 3rd sing. lienee katkeillut ei liene katkeillut
1st plur. katkeillemme emme katkeille 1st plur. lienemme katkeilleet emme liene katkeilleet
2nd plur. katkeillette ette katkeille 2nd plur. lienette katkeilleet ette liene katkeilleet
3rd plur. katkeillevat eivät katkeille 3rd plur. lienevät katkeilleet eivät liene katkeilleet
passive katkeiltaneen ei katkeiltane passive lienee katkeiltu ei liene katkeiltu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st katkeilla present katkeileva katkeiltava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st katkeillakseni katkeillaksemme
2nd katkeillaksesi katkeillaksenne
3rd katkeillakseen
katkeillaksensa
past katkeillut katkeiltu
2nd inessive2 katkeillessa katkeiltaessa agent3 katkeilema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st katkeillessani katkeillessamme
2nd katkeillessasi katkeillessanne
3rd katkeillessaan
katkeillessansa
negative katkeilematon
instructive katkeillen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive katkeilemassa
elative katkeilemasta
illative katkeilemaan
adessive katkeilemalla
abessive katkeilematta
instructive katkeileman katkeiltaman
4th4 verbal noun katkeileminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st katkeilemaisillani katkeilemaisillamme
2nd katkeilemaisillasi katkeilemaisillanne
3rd katkeilemaisillaan
katkeilemaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.