kaikua

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kaikudak.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑi̯kuɑˣ/, [ˈkɑ̝i̯kuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑikuɑ
  • Syllabification(key): kai‧ku‧a

Verb

kaikua

  1. (intransitive) to echo, reverberate
Conjugation
Inflection of kaikua (Kotus type 52*D/sanoa, k-∅ gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaiun en kaiu 1st sing. olen kaikunut en ole kaikunut
2nd sing. kaiut et kaiu 2nd sing. olet kaikunut et ole kaikunut
3rd sing. kaikuu ei kaiu 3rd sing. on kaikunut ei ole kaikunut
1st plur. kaiumme emme kaiu 1st plur. olemme kaikuneet emme ole kaikuneet
2nd plur. kaiutte ette kaiu 2nd plur. olette kaikuneet ette ole kaikuneet
3rd plur. kaikuvat eivät kaiu 3rd plur. ovat kaikuneet eivät ole kaikuneet
passive kaiutaan ei kaiuta passive on kaiuttu ei ole kaiuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaiuin en kaikunut 1st sing. olin kaikunut en ollut kaikunut
2nd sing. kaiuit et kaikunut 2nd sing. olit kaikunut et ollut kaikunut
3rd sing. kaikui ei kaikunut 3rd sing. oli kaikunut ei ollut kaikunut
1st plur. kaiuimme emme kaikuneet 1st plur. olimme kaikuneet emme olleet kaikuneet
2nd plur. kaiuitte ette kaikuneet 2nd plur. olitte kaikuneet ette olleet kaikuneet
3rd plur. kaikuivat eivät kaikuneet 3rd plur. olivat kaikuneet eivät olleet kaikuneet
passive kaiuttiin ei kaiuttu passive oli kaiuttu ei ollut kaiuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaikuisin en kaikuisi 1st sing. olisin kaikunut en olisi kaikunut
2nd sing. kaikuisit et kaikuisi 2nd sing. olisit kaikunut et olisi kaikunut
3rd sing. kaikuisi ei kaikuisi 3rd sing. olisi kaikunut ei olisi kaikunut
1st plur. kaikuisimme emme kaikuisi 1st plur. olisimme kaikuneet emme olisi kaikuneet
2nd plur. kaikuisitte ette kaikuisi 2nd plur. olisitte kaikuneet ette olisi kaikuneet
3rd plur. kaikuisivat eivät kaikuisi 3rd plur. olisivat kaikuneet eivät olisi kaikuneet
passive kaiuttaisiin ei kaiuttaisi passive olisi kaiuttu ei olisi kaiuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kaiu älä kaiu 2nd sing. — —
3rd sing. kaikukoon älköön kaikuko 3rd sing. olkoon kaikunut älköön olko kaikunut
1st plur. kaikukaamme älkäämme kaikuko 1st plur. — —
2nd plur. kaikukaa älkää kaikuko 2nd plur. — —
3rd plur. kaikukoot älkööt kaikuko 3rd plur. olkoot kaikuneet älkööt olko kaikuneet
passive kaiuttakoon älköön kaiuttako passive olkoon kaiuttu älköön olko kaiuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaikunen en kaikune 1st sing. lienen kaikunut en liene kaikunut
2nd sing. kaikunet et kaikune 2nd sing. lienet kaikunut et liene kaikunut
3rd sing. kaikunee ei kaikune 3rd sing. lienee kaikunut ei liene kaikunut
1st plur. kaikunemme emme kaikune 1st plur. lienemme kaikuneet emme liene kaikuneet
2nd plur. kaikunette ette kaikune 2nd plur. lienette kaikuneet ette liene kaikuneet
3rd plur. kaikunevat eivät kaikune 3rd plur. lienevät kaikuneet eivät liene kaikuneet
passive kaiuttaneen ei kaiuttane passive lienee kaiuttu ei liene kaiuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kaikua present kaikuva kaiuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaikuakseni kaikuaksemme
2nd kaikuaksesi kaikuaksenne
3rd kaikuakseen
kaikuaksensa
 past kaikunut kaiuttu
2nd inessive2 kaikuessa kaiuttaessa agent3 kaikuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaikuessani kaikuessamme
2nd kaikuessasi kaikuessanne
3rd kaikuessaan
kaikuessansa
 negative kaikumaton
instructive kaikuen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive kaikumassa —
elative kaikumasta —
illative kaikumaan —
adessive kaikumalla —
abessive kaikumatta —
instructive kaikuman kaiuttaman
4th4 verbal noun kaikuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaikumaisillani kaikumaisillamme
2nd kaikumaisillasi kaikumaisillanne
3rd kaikumaisillaan
kaikumaisillansa
Derived terms
nouns
phrases
verbs

Further reading

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑi̯kuɑ/, [ˈkɑ̝i̯kuɑ̝]
  • Rhymes: -ɑikuɑ
  • Syllabification(key): kai‧ku‧a

Noun

kaikua

  1. partitive singular of kaiku

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kaikudak. Cognates include Finnish kaikua and Estonian kaikuda.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑi̯kuɑ/, [ˈkɑi̯ko̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑi̯kuɑ/, [ˈkɑi̯kuɑ]
  • Rhymes: -ɑi̯koː, -ɑi̯kuɑ
  • Hyphenation: kai‧ku‧a

Verb

kaikua

  1. (intransitive) to echo
    Lauloimma möö laululoja, a meri kaikui. ― We were singing songs, and the sea was echoing.

Conjugation
Conjugation of kaikua (type 1/ampua, ik-j gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kajun en kaju 1st singular oon kaikunt, oon kaikunut en oo kaikunt, en oo kaikunut
2nd singular kajut et kaju 2nd singular oot kaikunt, oot kaikunut et oo kaikunt, et oo kaikunut
3rd singular kaikuu ei kaju 3rd singular ono kaikunt, ono kaikunut ei oo kaikunt, ei oo kaikunut
1st plural kajumma emmä kaju 1st plural oomma kaikuneet emmä oo kaikuneet
2nd plural kajutta että kaju 2nd plural ootta kaikuneet että oo kaikuneet
3rd plural kaikuut1), kaikuvat2), kajutaa evät kaju, ei kajuta 3rd plural ovat kaikuneet evät oo kaikuneet, ei oo kajuttu
impersonal kajutaa ei kajuta impersonal ono kajuttu ei oo kajuttu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular kajuin en kaikunt, en kaikunut 1st singular olin kaikunt, olin kaikunut en olt kaikunt, en olt kaikunut
2nd singular kajuit et kaikunt, et kaikunut 2nd singular olit kaikunt, olit kaikunut et olt kaikunt, et olt kaikunut
3rd singular kaikui ei kaikunt, ei kaikunut 3rd singular oli kaikunt, oli kaikunut ei olt kaikunt, ei olt kaikunut
1st plural kajuimma emmä kaikuneet 1st plural olimma kaikuneet emmä olleet kaikuneet
2nd plural kajuitta että kaikuneet 2nd plural olitta kaikuneet että olleet kaikuneet
3rd plural kaikuit1), kaikuivat2), kajuttii evät kaikuneet, ei kajuttu 3rd plural olivat kaikuneet evät olleet kaikuneet, ei olt kajuttu
impersonal kajuttii ei kajuttu impersonal oli kajuttu ei olt kajuttu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kaikuisin en kaikuis 1st singular olisin kaikunt, olisin kaikunut en olis kaikunt, en olis kaikunut
2nd singular kaikuisit, kaikuist1) et kaikuis 2nd singular olisit kaikunt, olisit kaikunut et olis kaikunt, et olis kaikunut
3rd singular kaikuis ei kaikuis 3rd singular olis kaikunt, olis kaikunut ei olis kaikunt, ei olis kaikunut
1st plural kaikuisimma emmä kaikuis 1st plural olisimma kaikuneet emmä olis kaikuneet
2nd plural kaikuisitta että kaikuis 2nd plural olisitta kaikuneet että olis kaikuneet
3rd plural kaikuisiit1), kaikuisivat2), kajuttais evät kaikuis, ei kajuttais 3rd plural olisivat kaikuneet evät olis kaikuneet, ei olis kajuttu
impersonal kajuttais ei kajuttais impersonal olis kajuttu ei olis kajuttu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular kaju elä kaju 2nd singular oo kaikunt, oo kaikunut elä oo kaikunt, elä oo kaikunut
3rd singular kaikukoo elköö kaikuko 3rd singular olkoo kaikunt, olkoo kaikunut elköö olko kaikunt, elköö olko kaikunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural kaikukaa elkää kaikuko 2nd plural olkaa kaikuneet elkää olko kaikuneet
3rd plural kaikukoot elkööt kaikuko, elköö kajuttako 3rd plural olkoot kaikuneet elkööt olko kaikuneet, elköö olko kajuttu
impersonal kajuttakkoo elköö kajuttako impersonal olkoo kajuttu elköö olko kajuttu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular kaikunen en kaikune
2nd singular kaikunet et kaikune
3rd singular kaikunoo ei kaikune
1st plural kaikunemma emmä kaikune
2nd plural kaikunetta että kaikune
3rd plural kaikunoot evät kaikune, ei kajuttane
impersonal kajuttannoo ei kajuttane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st kaikua present kaikuva kajuttava
2nd inessive kaikujees past kaikunt, kaikunut kajuttu
instructive kaikuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (kaikukaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative kaikumaa
inessive kaikumaas
elative kaikumast
abessive kaikumata
4th nominative kaikumiin
partitive kaikumista, kaikumist

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 123
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.