iloita

Finnish

Etymology

ilo +‎ -ita

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈiloi̯tɑˣ/, [ˈilo̞i̯t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -iloitɑ
  • Syllabification(key): i‧loi‧ta

Verb

iloita

  1. to be happy, glad, cheerful (of = elative)
    Tavallaan sinun pitäisi iloita siitä, ettet ole niitä joilla on helppoa.
    In a sense, you should be glad about the fact that you're not one of those people who has it easy.

Conjugation
Inflection of iloita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. iloitsen en iloitse 1st sing. olen iloinnut en ole iloinnut
2nd sing. iloitset et iloitse 2nd sing. olet iloinnut et ole iloinnut
3rd sing. iloitsee ei iloitse 3rd sing. on iloinnut ei ole iloinnut
1st plur. iloitsemme emme iloitse 1st plur. olemme iloinneet emme ole iloinneet
2nd plur. iloitsette ette iloitse 2nd plur. olette iloinneet ette ole iloinneet
3rd plur. iloitsevat eivät iloitse 3rd plur. ovat iloinneet eivät ole iloinneet
passive iloitaan ei iloita passive on iloittu ei ole iloittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. iloitsin en iloinnut 1st sing. olin iloinnut en ollut iloinnut
2nd sing. iloitsit et iloinnut 2nd sing. olit iloinnut et ollut iloinnut
3rd sing. iloitsi ei iloinnut 3rd sing. oli iloinnut ei ollut iloinnut
1st plur. iloitsimme emme iloinneet 1st plur. olimme iloinneet emme olleet iloinneet
2nd plur. iloitsitte ette iloinneet 2nd plur. olitte iloinneet ette olleet iloinneet
3rd plur. iloitsivat eivät iloinneet 3rd plur. olivat iloinneet eivät olleet iloinneet
passive iloittiin ei iloittu passive oli iloittu ei ollut iloittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. iloitsisin en iloitsisi 1st sing. olisin iloinnut en olisi iloinnut
2nd sing. iloitsisit et iloitsisi 2nd sing. olisit iloinnut et olisi iloinnut
3rd sing. iloitsisi ei iloitsisi 3rd sing. olisi iloinnut ei olisi iloinnut
1st plur. iloitsisimme emme iloitsisi 1st plur. olisimme iloinneet emme olisi iloinneet
2nd plur. iloitsisitte ette iloitsisi 2nd plur. olisitte iloinneet ette olisi iloinneet
3rd plur. iloitsisivat eivät iloitsisi 3rd plur. olisivat iloinneet eivät olisi iloinneet
passive iloittaisiin ei iloittaisi passive olisi iloittu ei olisi iloittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. iloitse älä iloitse 2nd sing. — —
3rd sing. iloitkoon älköön iloitko 3rd sing. olkoon iloinnut älköön olko iloinnut
1st plur. iloitkaamme älkäämme iloitko 1st plur. — —
2nd plur. iloitkaa älkää iloitko 2nd plur. — —
3rd plur. iloitkoot älkööt iloitko 3rd plur. olkoot iloinneet älkööt olko iloinneet
passive iloittakoon älköön iloittako passive olkoon iloittu älköön olko iloittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. iloinnen en iloinne 1st sing. lienen iloinnut en liene iloinnut
2nd sing. iloinnet et iloinne 2nd sing. lienet iloinnut et liene iloinnut
3rd sing. iloinnee ei iloinne 3rd sing. lienee iloinnut ei liene iloinnut
1st plur. iloinnemme emme iloinne 1st plur. lienemme iloinneet emme liene iloinneet
2nd plur. iloinnette ette iloinne 2nd plur. lienette iloinneet ette liene iloinneet
3rd plur. iloinnevat eivät iloinne 3rd plur. lienevät iloinneet eivät liene iloinneet
passive iloittaneen ei iloittane passive lienee iloittu ei liene iloittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st iloita present iloitseva iloittava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st iloitakseni iloitaksemme
2nd iloitaksesi iloitaksenne
3rd iloitakseen
iloitaksensa
 past iloinnut iloittu
2nd inessive2 iloitessa iloittaessa agent3 iloitsema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st iloitessani iloitessamme
2nd iloitessasi iloitessanne
3rd iloitessaan
iloitessansa
 negative iloitsematon
instructive iloiten — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive iloitsemassa —
elative iloitsemasta —
illative iloitsemaan —
adessive iloitsemalla —
abessive iloitsematta —
instructive iloitseman iloittaman
4th4 verbal noun iloitseminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st iloitsemaisillani iloitsemaisillamme
2nd iloitsemaisillasi iloitsemaisillanne
3rd iloitsemaisillaan
iloitsemaisillansa

Synonyms

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From ilo (“joy”) +‎ -ita. Akin to Finnish iloita.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈiloi̯tɑ/, [ˈiɫo̞i̯t]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈiloi̯tɑ/, [ˈiɫo̞i̯d̥ɑ]
  • Rhymes: -iloi̯t, -iloi̯tɑ
  • Hyphenation: i‧loi‧ta

Verb

iloita

  1. (intransitive) to have fun

Conjugation
Conjugation of iloita (type 13/valita, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular iloitsen en iloitse 1st singular oon iloint, oon iloinut en oo iloint, en oo iloinut
2nd singular iloitset et iloitse 2nd singular oot iloint, oot iloinut et oo iloint, et oo iloinut
3rd singular iloitsoo ei iloitse 3rd singular ono iloint, ono iloinut ei oo iloint, ei oo iloinut
1st plural iloitsemma emmä iloitse 1st plural oomma iloineet emmä oo iloineet
2nd plural iloitsetta että iloitse 2nd plural ootta iloineet että oo iloineet
3rd plural iloitsoot1), iloitsevat2), iloitaa evät iloitse, ei iloita 3rd plural ovat iloineet evät oo iloineet, ei oo iloittu
impersonal iloitaa ei iloita impersonal ono iloittu ei oo iloittu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular iloitsin en iloint, en iloinut 1st singular olin iloint, olin iloinut en olt iloint, en olt iloinut
2nd singular iloitsit et iloint, et iloinut 2nd singular olit iloint, olit iloinut et olt iloint, et olt iloinut
3rd singular iloitsi ei iloint, ei iloinut 3rd singular oli iloint, oli iloinut ei olt iloint, ei olt iloinut
1st plural iloitsimma emmä iloineet 1st plural olimma iloineet emmä olleet iloineet
2nd plural iloitsitta että iloineet 2nd plural olitta iloineet että olleet iloineet
3rd plural iloitsiit1), iloitsivat2), iloittii evät iloineet, ei iloittu 3rd plural olivat iloineet evät olleet iloineet, ei olt iloittu
impersonal iloittii ei iloittu impersonal oli iloittu ei olt iloittu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular iloitsisin en iloitsis 1st singular olisin iloint, olisin iloinut en olis iloint, en olis iloinut
2nd singular iloitsisit, iloitsiist1) et iloitsis 2nd singular olisit iloint, olisit iloinut et olis iloint, et olis iloinut
3rd singular iloitsis ei iloitsis 3rd singular olis iloint, olis iloinut ei olis iloint, ei olis iloinut
1st plural iloitsisimma emmä iloitsis 1st plural olisimma iloineet emmä olis iloineet
2nd plural iloitsisitta että iloitsis 2nd plural olisitta iloineet että olis iloineet
3rd plural iloitsisiit1), iloitsisivat2), iloittais evät iloitsis, ei iloittais 3rd plural olisivat iloineet evät olis iloineet, ei olis iloittu
impersonal iloittais ei iloittais impersonal olis iloittu ei olis iloittu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular iloitse elä iloitse 2nd singular oo iloint, oo iloinut elä oo iloint, elä oo iloinut
3rd singular iloitkoo elköö iloitko 3rd singular olkoo iloint, olkoo iloinut elköö olko iloint, elköö olko iloinut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural iloitkaa elkää iloitko 2nd plural olkaa iloineet elkää olko iloineet
3rd plural iloitkoot elkööt iloitko, elköö iloittako 3rd plural olkoot iloineet elkööt olko iloineet, elköö olko iloittu
impersonal iloittakkoo elköö iloittako impersonal olkoo iloittu elköö olko iloittu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular iloinnen en iloinne
2nd singular iloinnet et iloinne
3rd singular iloinnoo ei iloinne
1st plural iloinnemma emmä iloinne
2nd plural iloinnetta että iloinne
3rd plural iloinnoot evät iloinne, ei iloittane
impersonal iloittannoo ei iloittane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st iloita present iloitseva iloittava
2nd inessive iloitees past iloint, iloinut iloittu
instructive iloiten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (iloitkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative iloitsommaa
inessive iloitsomas
elative iloitsomast
abessive iloitsomata
4th nominative iloitsomiin
partitive iloitsomista, iloitsomist

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 92
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.