halottaa

Finnish

Etymology

halkoa + -ttaa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhɑlotːɑːˣ/, [ˈhɑ̝lo̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑlotːɑː
  • Syllabification(key): ha‧lot‧taa

Verb

halottaa

  1. (transitive) to have split, divided or chopped

Conjugation

Inflection of halottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. halotan en halota 1st sing. olen halottanut en ole halottanut
2nd sing. halotat et halota 2nd sing. olet halottanut et ole halottanut
3rd sing. halottaa ei halota 3rd sing. on halottanut ei ole halottanut
1st plur. halotamme emme halota 1st plur. olemme halottaneet emme ole halottaneet
2nd plur. halotatte ette halota 2nd plur. olette halottaneet ette ole halottaneet
3rd plur. halottavat eivät halota 3rd plur. ovat halottaneet eivät ole halottaneet
passive halotetaan ei haloteta passive on halotettu ei ole halotettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. halotin en halottanut 1st sing. olin halottanut en ollut halottanut
2nd sing. halotit et halottanut 2nd sing. olit halottanut et ollut halottanut
3rd sing. halotti ei halottanut 3rd sing. oli halottanut ei ollut halottanut
1st plur. halotimme emme halottaneet 1st plur. olimme halottaneet emme olleet halottaneet
2nd plur. halotitte ette halottaneet 2nd plur. olitte halottaneet ette olleet halottaneet
3rd plur. halottivat eivät halottaneet 3rd plur. olivat halottaneet eivät olleet halottaneet
passive halotettiin ei halotettu passive oli halotettu ei ollut halotettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. halottaisin en halottaisi 1st sing. olisin halottanut en olisi halottanut
2nd sing. halottaisit et halottaisi 2nd sing. olisit halottanut et olisi halottanut
3rd sing. halottaisi ei halottaisi 3rd sing. olisi halottanut ei olisi halottanut
1st plur. halottaisimme emme halottaisi 1st plur. olisimme halottaneet emme olisi halottaneet
2nd plur. halottaisitte ette halottaisi 2nd plur. olisitte halottaneet ette olisi halottaneet
3rd plur. halottaisivat eivät halottaisi 3rd plur. olisivat halottaneet eivät olisi halottaneet
passive halotettaisiin ei halotettaisi passive olisi halotettu ei olisi halotettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. halota älä halota 2nd sing.
3rd sing. halottakoon älköön halottako 3rd sing. olkoon halottanut älköön olko halottanut
1st plur. halottakaamme älkäämme halottako 1st plur.
2nd plur. halottakaa älkää halottako 2nd plur.
3rd plur. halottakoot älkööt halottako 3rd plur. olkoot halottaneet älkööt olko halottaneet
passive halotettakoon älköön halotettako passive olkoon halotettu älköön olko halotettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. halottanen en halottane 1st sing. lienen halottanut en liene halottanut
2nd sing. halottanet et halottane 2nd sing. lienet halottanut et liene halottanut
3rd sing. halottanee ei halottane 3rd sing. lienee halottanut ei liene halottanut
1st plur. halottanemme emme halottane 1st plur. lienemme halottaneet emme liene halottaneet
2nd plur. halottanette ette halottane 2nd plur. lienette halottaneet ette liene halottaneet
3rd plur. halottanevat eivät halottane 3rd plur. lienevät halottaneet eivät liene halottaneet
passive halotettaneen ei halotettane passive lienee halotettu ei liene halotettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st halottaa present halottava halotettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st halottaakseni halottaaksemme
2nd halottaaksesi halottaaksenne
3rd halottaakseen
halottaaksensa
past halottanut halotettu
2nd inessive2 halottaessa halotettaessa agent3 halottama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st halottaessani halottaessamme
2nd halottaessasi halottaessanne
3rd halottaessaan
halottaessansa
negative halottamaton
instructive halottaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form halottaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive halottamassa
elative halottamasta
illative halottamaan
adessive halottamalla
abessive halottamatta
instructive halottaman halotettaman
4th4 verbal noun halottaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st halottamaisillani halottamaisillamme
2nd halottamaisillasi halottamaisillanne
3rd halottamaisillaan
halottamaisillansa

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.